Ranskalaisilla on kielessään kerrassaan herkullinen ilmaus l’esprit de l’escalier, joka lausutaan suunnilleen lesprii dö leskaliee ja suoraan suomennettuna tarkoittaa portaikon henkeä.
Ilmauksella tarkoitetaan sitä hetkeä, kun keksii nasevan vastauksen, mutta liian myöhään. Tilanne on mennyt jo ohi, ja l’esprit de l’escalier’n kokijaa harmittaa, että letkaus ei tullut mieleen oikealla hetkellä.
Vastaava sana puuttuu suomen kielestä. Jälkiviisaus osuu lähelle muttei ihan kohdalle. L’esprit de l’escalier’n voi silti selittää, vaikka tarkka käännösvastine puuttuu. En usko, että on olemassa asioita, joita on mahdoton kääntää. Jokin selitys löytyy aina, sillä sanoja ei käännetä yksinään vaan niillä sanottuja asioita ilmaistaan toisella kielellä.
Itse asiassa tuohon viimeiseen virkkeeseen tiivistyi näppärästi oma käsitykseni kääntämisestä: yksittäisiä sanoja ei käännetä vaan niillä sanottuja asioita sanotaan toisen kielen sanoilla.
Kielen päällä 
Mahtava ilmaus. Adoptoisin osaksi sanavarastoani, jos osaisin lausua.
Mutta miksi se on juuri portaikon henki? Siksikö, että huoneessa lausutulle nasevuudelle keksii vastanasevuuden vasta lähdettyään, portaikossa?
Siksipä juuri, olettaisin. Juhlien jälkeen, portaikossa, kun kaikki on ohi, tulee mieleen parhaat lauseet.
Kiitos kommentista. Se olikin ensimmäinen tässä blogissa.