Lukijan julma huhtikuu

On se aika vuodesta: T. S. Eliotin lukemisen aika.

Aina maalis-huhtikuussa päässäni alkaa pyöriä Eliotin runo Autio maa (The Waste Land). Tässä on sen alku Lauri Viljasen suomennoksena:

Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää
sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa
muiston ja pyyteen, kiihoittaa
uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä, kietomalla
maan lumeen ja unohdukseen, kätkemällä
elämän hivenen kuiviin juurikyhmyihin […]

Huhtikuusta kertova katkelma on oivallinen esimerkki siitä, miten vahvasti jokainen lukija tulkitsee runoja oman kokemusmaailmansa kautta.

Huhtikuun julmuus varmaankin tarkoitti Eliotille jotain muuta kuin Suomessa varttuneelle lukijalle. Ymmärtääkseni Isossa-Britanniassa, missä Eliot asui, huhtikuu muistuttaa Suomen toukokuuta. Kaikki alkaa vihertää, maasta nousee kukkia, ilma on lämmin.

Suomalainen huhtikuu on raaka. Kevät arkailee maankuoren ja puunkuoren kätköissä. Kesä ei siinnä horisontissa. Sireenitkin kukkivat vasta touko-kesäkuussa.

Kun ajattelen huhtikuun julmuutta, ajattelen paljaita puita, jotka ojentelevat oksiaan kirkkaalle taivaalle. Ajattelen hiekkaa, joka rohisee jalkakäytävillä ja pölisee tuulisina aamuina. Ajattelen ilmaa, joka lämpenee päivisin (ainakin talojen eteläisillä seinustoilla) mutta viilenee yöksi ja saa kotiin pyöräilevän kääntäjän hytisemään kevättakkinsa sisällä.

Toisin kuin Eliotille, minulle huhtikuu ei huou loppukevään lämpöä vaan raakaa kevätkirpeyttä. Nämä mielikuvat muuttavat koko runon sävyn.

Millaisia mielikuvia runo herättää sinussa? Jätä kommentti ja kerro.

Mainokset

2 Replies to “Lukijan julma huhtikuu”

  1. En ole koskaan oikein tajunnut runoja. Paitsi niin, miten ne on tekstistä sellaisenaan tajuttavissa. En ole rivienvälistäymmärtäjä varsinaisesti. (Toisaalta sellainen runo, jossa ei tunnu olevan päätä eikä häntää, saatta siltikin herättää mielikuvia, vahvojakin, joten en voi kokonaan tuomita itseäni rivienvälilukutaidottommaksi.) Tämä oli alustus sille, että tuonkin runonkatkelman tajuan juuri niin, mitä aivoni ymmärtävät sanoissa olevaksi. Ei mitään muuta viestintää aiheudu tuosta:) Eli minua runo muistuttaa juuri siitä, mitä kevät muun muassa on: Turvallisesta talven pimeydestä ja pysähtyneisyydestä takaisin elämään repimistä. Kaamoksen turruttaman elimistön hämmennystä siitä, että jostakin ulkoa aletaan työntää itseen energiaa, jota oikein ei jaksaisi vielä käsitellä. Saati että osaisi hallita tai haluaisi vastaanottaa kaikki takaisin palaavat haaveet.

    1. ”Kaamoksen turruttaman elimistön hämmennystä siitä, että jostakin ulkoa aletaan työntää itseen energiaa, jota oikein ei jaksaisi vielä käsitellä. Saati että osaisi hallita tai haluaisi vastaanottaa kaikki takaisin palaavat haaveet.”

      Hyvin sanottu. Juuri tuollaiselta keväisin tuntuu. Pakahduttaa ja riemastuttaa ilman mitään ilmeistä syytä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s