Taivaslaulu kuvailee muttei tuomitse

Tulihan se sieltä, nimittäin Pauliina Rauhalan Taivaslaulu kirjaston varausjonosta. Taivaslaulu, joka kertoo runollisin sanoin suurista ja vaikeista asioista ja teki minuun vaikutuksen.

* * *

Päähenkilöt Vilja ja Aleksi elävät vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä. Yhteisön raamatuntulkinta kiristää yksilön omantunnon tiukalle. Usko tuntuu välillä suorittamiselta. Naisen kehosta ja seksuaalisuudesta tulee hengellisen yhteisön omaisuutta; kirjan naishahmot vilkuilevat salaa toistensa vatsoja nähdäkseen, onko seuraava lapsi jo tulossa. Jos joku poikkeaa yhteisön raamatuntulkinnasta tai elintavoista, yhteisö nuhtelee omiaan.

Vilja ja Aleksi perustavat perheen ja tekevät yhteisönsä mielipiteiden mukaisia valintoja. Suurin valinta on ehkäisystä pidättäytyminen. Valinnan seurauksia syntyy maailmaan vuosittain. Lapsiluku kasvaa käsi kädessä Viljan uupumuksen kanssa. Niin rakkaita kuin lapset ovatkin, Viljan terveys ja hyvinvointi ovat vaakalaudalla.

Aleksi hankkii sterilisaation. Perheen lapset tarvitsevat äitiä ja Vilja puolestaan terveytensä jaksaakseen olla äiti. Nämä asiat painavat Aleksin vaakakupissa enemmän kuin vanhoillislestadiolainen raamatuntulkinta, joka ei salli ehkäisyä eikä sterilisaatiota. Jotkut pöyristyvät, mutta Viljan terveyden ja perheen hyvinvoinnin kannalta Aleksin ratkaisu on hyvä.

* * *

Mielestäni kirjan suurin ansio on mustavalkoisuuden puute. Ei ole oikeita eikä vääriä ratkaisuja, on vain erilaisia elämäntilanteita ja poikkeavia näkemyksiä. Rauhalan hahmot ovat moniulotteisia. Heillä on vaikeat hetkensä, mutta he löytävät uskostaan ja yhteisöstään myös iloa ja rauhaa.

Ystäväni E. totesi Facebookissa: ”kirjassa on minusta tosi hyvä ikkuna toisenlaiseen ajatusmaailmaan”. Olen samaa mieltä. Kaiken lisäksi Rauhala kuvaa päähenkilöidensä maailmaa ja elämää syyttelemättä, tuomitsematta. Neutraalisti. Se lieneekin ainoa keino herättää todellista keskustelua kirjan teemoista.

Nyt vuonna 2014 julkista keskustelua rumentaa vihapuhe. Erilaiset yhden totuuden ääriryhmät toitottavat verkossa omaa kapeaa maailmankuvaansa. Taivaslaulu on tervetullut esimerkki siitä, että yhteiskunnallista keskustelua voi herätellä muillakin tavoin: Ymmärtäen. Riitelemättä. Typistämättä mitään osapuolta mustavalkoiseksi karikatyyriksi, jota ei tarvitse kunnioittaa ihmisenä.

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu. Gummerus, 2013.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s