Ala-asteella oli hienoa päästä kirjoittamaan liitutaululle. Liitu napsahteli ja suhisi pehmeästi vasten liitutaulun tummaa pintaa. Oli mahtavaa jättää maailmaan isompia jälkiä kuin tavalliseen kouluvihkoon tai A4-arkille mahtui.
Työpaikan keittiössä riippuu liitutaulu.
Pakkohan siihen on kirjoittaa.
Aloin raapustella syksyn alussa liitutaululle arvoituksia keittiöön kokoontuvien lounastajien iloksi. Ihan joka viikko en ole keksinyt tai etsinyt uutta aivopähkinää, mutta onneksi eräältä kollegalta löytyy ideoita silloinkin, kun allekirjoittaneen aivot lyövät tyhjää.
Tämän arvoituksen aloitti kollegani. Minä keksin mukaan muutaman rivin, ja viikon varrella muutkin kollegat lisäsivät taululle ammatteja ja keksivät tyhjille viivoille ratkaisuja. Eräs ruotsalainen kollega uteli, mitä taulussa seisoi. Raavimme päätä ja totesimme, että idiomit ovat vaikeita kääntää.
Kielessä kuin kielessä on aina runsaasti ilmaisuja sellaisille asioille, jotka ovat puhujille tuttuja ja yleisiä. Meitä suomen puhujia ärsyttää, harmittaa, sieppaa, potuttaa, rassaa, ottaa kupoliin ja pannuun hyvin monisanaisesti.
Tätä kirjoittaessani äkkäsin muuten vielä, että puusepältä ja polkupyörämekaanikolta palaa pinna, juustomestaria raastaa, ihotautilääkäri saa näppylöitä, lihamestaria kalvaa ja vihannesmaan kitkijää suorastaan nyppii.
Vielä kun löytyisi idiomi meille kääntäjille!
Kielen päällä 
Ja hatuntekijää (niitähän nykymaailmassa on monta!) hatuttaa. Loistava blogi Jenni!
Löysin blogisi vasta nyt – ja mitä kaikkea olenkaan missannut! Tämä on täydellisyyttä. Pitää ryhtyä seuraamaan. (Onneksi klikkasin nimeäsi, kun olit jättänyt kommentin Suvin blogiin.)
Terkuin,
Kapteeni Aalto
Tattis ja tervetuloa lukemaan! :D
Kaskenpolttajalta palaa käpy.