Väliviivalla on väliä

Milloin käytetään tavuviivaa (-), milloin yhdysmerkkiä (–)?
Mihin se välilyönti tuleekaan?
Syntyikö Väinö Linnan kynästä vain tuntematon sotilas-romaani – vaiko sittenkin Tuntematon sotilas -romaani?

Katleena Kortesuo kirjoittaa väliviivoista. Ei lisättävää!

Kaunokirjallinen Kulesovin koe

Tiedättekö Kulesovin kokeen (englanniksi the Kuleshov effect)? Koko ajan samana pysyvä miehen kasvokuva yhdistetään vuorotellen eri kuviin. Katsojian mielestä miehen ilme muuttuu riippuen siitä, onko edellisessä kuvassa ruokalautanen, kuollut tyttö vai elävä nainen. Pointti on se, että kuvan tulkintaan vaikuttaa edellinen kuva. Kulesovin koe on saanut nimensä venäläiseltä Lev Kulesovilta. Youtubesta näkee Kulesovin itsensä leikkaaman pikku filmin, jossa ilmiö esitellään:

Kuinka ollakaan, sama ilmiö pätee myös teksteihin!

Jelisaveta puristi kirjettä kädessään. Hän oli odottanut sitä pitkään. Nyt se oli vihdoin tullut.

Lyhyen tuokiokuvan virkkeet saavat ihan uuden sävyn, kun niiden väliin lisätään muita virkkeitä:

Sadetta oli jatkunut viikkoja. Harmaa taivas roikkui riekaleina kohti maata ja pihan itkuraidan seisoi paikallaan tummanvihreänä, vaitonaisena. Jelisaveta puristi kirjettä kädessään. Hän oli odottanut sitä pitkään. Vesinorot virtasivat pitkin ikkunan pintaa. Nyt se oli vihdoin tullut.

Jelisaveta-parka!

Mutta:

Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Riehakas tuuli pullisteli postialuksen purjeita ja pyöritti hattuja pitkin satamalaituria. Jelisaveta puristi kirjettä kädessään. Hän oli odottanut sitä pitkään. Nyt se oli vihdoin tullut. Aamupäivän täytti suolan ja seikkailun tuoksu.

Kapulat pois kielestä

Hesarissa julkaistiin torstaina 9.12. juttu otsikolla Hyvästit turhille teksteille. Ville Elorannan kirjoittamaa juttua ei valitettavasti löydy Hesarin verkkosivuilta, mutta Verkkolehdestä sen voi lukea, jos omistaa tunnukset.

Tässä pätkä jutun alusta:

”Mittamme on vähitellen tullut täyteen”, kertoo Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (Kotus) erikoistutkija Vesa Heikkinen.

Vuonna 2004 voimaan tullut hallintolaki velvoittaa viranomaiset käyttämään ymmärrettävää kieltä. Nyt Kotus haluaa pykälän muuttuvan sanoista teoiksi.

Virkakieli on toki jo pitkään tiedetty tulkinnaltaan ponnisteluja vaativaksi, mutta varsinkin viime vuosina syntyneet avit, elyt ja Destiat ovat tuoneet asian aivan uudella tavalla asiankohtaiseksi.

Nostan hattua Kotukselle siitä, että se yrittää pistää kapuloita kapulakielisyyden rattaisiin. Kaikilla on helpompaa, jos asiat toimivat. Oleellinen osa asioiden toimimista on, että jokainen osapuoli saa tietoa tiiviissä, ymmärrettävässä, helppolukuisessa muodossa.

Olen ihan varma, että asiat, jotka on väännetty kapulakielelle, voidaan yleensä sanoa yksinkertaisemminkin, jos kirjoittaja viitsii nähdä vähän vaivaa ja ennen kaikkea laskeutuu jalustaltaan. Koukeroiset sanamuodot ja sivistyssanat kuulostavat kyllä komeilta ja niiden käyttäjä pätevältä – ainakin omissa korvissaan. Tekstin vastaanottaja sen sijaan lähinnä turhautuu.

Neuvoja kapulakielen karttamiseen löytyy esimerkiksi Selkokeskuksen kotisivuilta. Selkokeskus sijaitsee Helsingissä ja omien sanojensa mukaan ”edistää selkokielistä tiedotusta, tiedonvälitystä ja kulttuuria”. Ymmärrettävää kielenkäyttöä harjoittelevat viranomaiset voisivat hakea innostusta vaikkapa Selkokeskuksen ylläpitämiltä Selkosivuilta, joilta löytyy uutisia sekä esimerkiksi laki- ja EU-tietoutta ilahduttavan selkeässä muodossa.