Evakkoaalto kuormittaa

Evakkoaalto kuormittaa Etelä-Sudania.

Näin on otsikoitu tämän päivän Helsingin Sanomien ulkomaanosion pääuutinen.

Otsikon ansiosta meinasi mennä aamukaakao väärään kurkkuun.

On tökeröä puhua ihmisistä samalla tavalla kuin luonnonkatastrofeista tai ympäristörasitteista. Tällainen otsikointi on etäännyttää lukijan aiheesta. Ei puhuta ihmisistä vaan persoonattomasta aallosta. Eikä puhuta yksilöistä vaan kasvottomasta massasta, josta on helppo olla välittämättä.

Otsikoinnissa tilannetta havainnoidaan niin viileästi, että lukijan on helppo kohauttaa olkiaan: Jossain taas jokin aaltoilee, entä mitähän kulttuurisivuilla lukee tänään?

Hesarilla on mielestäni Suomen lehdistä paras ulkomaanuutisointi. Erityisesti sen tähden tällanen otsikointilipsahdus harmittaa ja ärsyttää.

Itse jutussa sentään viitattiin ”evakkoaallon” mukana Etelä-Sudaniin saapuneihin ihmisiin yksilöinä, joilla on nimet ja kasvot. Jukka Huuskon kirjoittaman jutun mukaan Sudanin pohjoisosasta ”on saapunut parissa kuukaudessa yli 150 000 evakkoa”, jotka ovat pakenivat pohjoiseen sisällissodan aikana.

On ymmärrettävää, että Etelä-Sudanilla on vaikeuksia ottaa maan pohjoisosasta saapuneet evakot vastaan esimerkiksi ruoan puutteen ja kehittämättömän infrastruktuurin tähden. Mutta eivät ihmiset sentään mikään hyökyaalto ole!

Koko jutun voi lukea myös Hesarin verkkolehdestä.

Palo Alto ja lukijan yhteensattumat

Kääntäjän pitää aina yrittää olla askeleen edellä ja miettiä, mitä ennakkotietoja käännöksen lukijalla on tekstin aiheesta. Siinä on kyllä arvaamista kerrakseen, varsinkin kun elämä on täynnä sattumia ja lukijan päähän tarttuu tietoa mitä kummallisimmilla tavoilla. Esimerkki elävästä elämästä:

Yksi kämppiksistäni löysi junasta aikakauslehden, jonka sivuilla esiteltiin rikasta elämäntyyliä, johon kuuluu nykytaiteen keräily, yritysten perustaminen, kahden tonnin rannekellot ja asuminen nimekkäiden katujen varsilla Helsingissä. Lehdessä haastateltiin yrittäjäpariskuntaa, joka oli asunut Palo Altossa lähellä Kalifornian Piilaaksoa. Pläräsin lehden läpi, totesin asuvani eri maailmassa ja heitin sen takaisin keittiön pöydälle.

Seuraavana päivänä kävin kirjastossa ja nappasin satunnaisen kirjan hyllystä kivan kannen perusteella. Se oli Allegra Goodmanin The Cookbook Collector, jota aloin lukea samana iltana. Mikä sattuma: yksi päähenkilöistä asuu Palo Altossa. Englanninkielisessä tekstissä paikkaa ei esitellä sen kummemmin, koska kirjoittaja (tai kustannustoimittaja) varmaan olettaa, että kohdelukija tietää, missä ja millainen se on.

Suomalaisena ja Yhdysvaltojen maantiedettä tuntemattomana en olisi tiennyt Palo Altosta mitään, ellen olisi edellisenä päivänä huomannut paikan nimeä aikakauslehdessä. Osasin sijoittaa kaupungin kartalle. Huomasin kuitenkin, että aikakauslehdestä oli tarttunut muutakin kuin vain maantiedettä, nimittäin asenne. Aloin heti ajatella, että Palo Altossa asuva kirjan henkilöhahmo edustaa samanlaista elämäntyyliä kuin aikakauslehden sivuilla esitellyt ihmiset, ja lakkasin samaistumasta henkilöön.

Jos kääntäisin Goodmanin kirjan, lisäisinkö tekstiin hienovaraisen selityksen Palo Alton sijainnista? Vai arvelisinko, että keskimääräinen lukija on varmaan törmännyt Palo Altoon aikakauslehdessä, jonka kämppis on tuonut kotiin?

Jokainen lukija kuljettaa mukanaan koko elämäänsä, kaikkia arkipäivän outoja yhteensattumia. Mieti siinä nyt sitten, mitä lukija tietää ennalta ja mitä ei.

Lähdeteksti ja kohdeteksti

Kirjoittelin tulevia blogipostauksia ja huomasin käyttäväni käännösalan ammattijargonia. Aijai, juuri kun pääsin huokailemasta, että saataisiinpa kapulat pois kielestä. Tässä siis pari keskeistä sanaa, joilta ei voi välttyä tässä blogissa.

Lähdeteksti on teksti, joka käännetään. Siis se alkuperäiskielinen, jonka pohjalta käännös kirjoitetaan. Alkuperäiskieltä voi muuten kutsua lähdekieleksi. Ja sitä kulttuuria, jonka keskellä lähdeteksti on kirjoitettu, kutsutaan yllättäen lähdekulttuuriksi. Lähdetekstin englanninkielinen vastine on source text.

Syntyvää käännöstä puolestaan kutsutaan kohdetekstiksi. Se kirjoitetaan kohdekielellä ja suunnataan kohdekulttuurin keskellä elävälle kohdeyleisölle. Englanniksi kohdetekstiin viitataan sanaparilla target text.

(Joskus lähde- ja kohdetekstiä kutsutaan myös lähtö- ja tulotekstiksi. Olen kuitenkin tykästynyt noihin ylläoleviin termeihin.)

Ihannetilanteessa kohdekielenä on muuten kääntäjän äidinkieli eli A-kieli. Käännöksen kirjoittaminen on helpointa, kun kielikorva ja tyylitaju luotettavimmillaan. Tästä syystä esimerkiksi EU:n kääntäjät työskentelevät äidinkieleensä päin.

Jos käännetään vieraaseen kieleen eli B-kieleen päin, kannattaa aina pyytää sen kielistä ihmistä lukemaan käännös ihan kaiken varalta. A-kieliä on yleensä vain yksi. B-kieliä voi luonnollisesti olla useampia, esimerkiksi omani ovat englanti ja ranska.

Puhu täydellisesti tai ole hiljaa

Pitääkö vierasta kieltä osata täydellisesti, että sitä voi tai saa käyttää?

Meillä suomalaisilla tuntuu olevan sellainen ajatusmalli, että pitää.

Minä puolestani väitän, että täydellisyydentavoittelu johtaa siihen, että suomalainen jää tuppisuuksi. Ainakin tämä suomalainen.

Itseäni on vaikka kuinka pitkään vaivannut ujous puhua englantia ja ranskaa, jotka ovat vahvimmat vieraat kieleni. Tämä siis siitä huolimatta, että olen opiskellut molempia yliopistotasolla ja joskus näen unetkin eri kielillä. Tuntuu siltä, etten koskaan ole kylliksi hyvä. Onhan se nyt siis ihan kauheen noloo, jos ei vielä yli viidentoista opiskeluvuoden jälkeen käy natiivista. (Kääntäjän huomautus: en ole ollut yliopistossa viittätoista vuotta, vaan tuossa on mukana peruskoulua ja lukio.)

Kääntäjän tärkein työkalu on totta kai kielitaito. Työkieliä ja äidinkieltä pitää osata mahdollisimman hyvin. Mutta jos ei puhuta kääntämisestä vaan ihan elämästä yleensä: pitääkö kielen käyttäminen aina olla täydellistä? Vai riittäisiköhän se, että tulee ymmärretyksi?

Kuten varmasti jokainen ulkomailla palloillut lukija tai muuten vaan vieraita kieliä puhumaan päässyt ihminen tietää, tositilanteessa on ihan sama, taipuuko verbi prikulleen oikein, kunhan viesti menee perille. Ystävällisiä hymyjä ja onnistumiskokemuksia syntyy, vaikka kieli kompuroisi.

Tässäpä on allekirjoittaneelle oivallinen uudenvuodenlupauksen paikka: lupaan potkia perfektionismia etäämmälle ja muistaa, että lopulta kieli on vain väline, ei itsetarkoitus. Tärkeintä on ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Ihmisiähän tässä ollaan.

Uutta vuotta ja työkorvauksia

Allekirjoittanut palailee hiljalleen joululomalta arjen ja netin äärelle. Ja mikäs tässä on palatessa, sillä Täällä on ihminen välissä -blogissa on jälleen kerran mainio kommentti kääntäjien (tässä tapauksessa tekstittäjien) työolosuhteista ja palkkauksesta.

The Pacific -sarjan DVD-julkaisuun ollaan teettämässä uusia tekstityksiä. Aikaisempien laatuun ei ilmeisesti oltu tyytyväisiä. En ole katsonut sarjaa, joten käännöksen laadusta en osaa sanoa. Sen sijaan rohkenen arvella, että alkuperäinen kääntäjä on tainnut joutua työskentelemään kiireellä.

Bloggaaja eli nimimerkki A. Armoton humauttaa sanaisella vasarallaan naulan kantaan:

Toivottavasti HBO ja Warner Bros saivat tästä kullanarvoisen opetuksen: kääntäminen on luovaa toimintaa, jossa parhaimmillaan loksahtavat kaikki palaset kohdilleen: sarja, kääntäjä, aikataulut ja rahallinen korvaus. Kunpa he alkaisivat arvostaa kääntäjän panosta – ja osoittaisivat sen tuntuvin teoin.

Eli inhimillisempiä aikatauluja ja paremmat korvaukset kehiin, niin ei tarvitse teettää uusia, kalliita käännöksiä, kun ensimmäiset eivät kelpaa.

Rehtiä ja reilua uutta vuotta kaikille!

(Kappas: kommentilla on myös jatko-osa.)

Kapulat pois kielestä

Hesarissa julkaistiin torstaina 9.12. juttu otsikolla Hyvästit turhille teksteille. Ville Elorannan kirjoittamaa juttua ei valitettavasti löydy Hesarin verkkosivuilta, mutta Verkkolehdestä sen voi lukea, jos omistaa tunnukset.

Tässä pätkä jutun alusta:

”Mittamme on vähitellen tullut täyteen”, kertoo Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (Kotus) erikoistutkija Vesa Heikkinen.

Vuonna 2004 voimaan tullut hallintolaki velvoittaa viranomaiset käyttämään ymmärrettävää kieltä. Nyt Kotus haluaa pykälän muuttuvan sanoista teoiksi.

Virkakieli on toki jo pitkään tiedetty tulkinnaltaan ponnisteluja vaativaksi, mutta varsinkin viime vuosina syntyneet avit, elyt ja Destiat ovat tuoneet asian aivan uudella tavalla asiankohtaiseksi.

Nostan hattua Kotukselle siitä, että se yrittää pistää kapuloita kapulakielisyyden rattaisiin. Kaikilla on helpompaa, jos asiat toimivat. Oleellinen osa asioiden toimimista on, että jokainen osapuoli saa tietoa tiiviissä, ymmärrettävässä, helppolukuisessa muodossa.

Olen ihan varma, että asiat, jotka on väännetty kapulakielelle, voidaan yleensä sanoa yksinkertaisemminkin, jos kirjoittaja viitsii nähdä vähän vaivaa ja ennen kaikkea laskeutuu jalustaltaan. Koukeroiset sanamuodot ja sivistyssanat kuulostavat kyllä komeilta ja niiden käyttäjä pätevältä – ainakin omissa korvissaan. Tekstin vastaanottaja sen sijaan lähinnä turhautuu.

Neuvoja kapulakielen karttamiseen löytyy esimerkiksi Selkokeskuksen kotisivuilta. Selkokeskus sijaitsee Helsingissä ja omien sanojensa mukaan ”edistää selkokielistä tiedotusta, tiedonvälitystä ja kulttuuria”. Ymmärrettävää kielenkäyttöä harjoittelevat viranomaiset voisivat hakea innostusta vaikkapa Selkokeskuksen ylläpitämiltä Selkosivuilta, joilta löytyy uutisia sekä esimerkiksi laki- ja EU-tietoutta ilahduttavan selkeässä muodossa.

Plussaa gmailiin

Tuolin ja näppäimistön välistä -blogissa annetaan kerrassaan oivallinen vinkki, miten tuunata gmail tehokäyttöön plusosoitteiden avulla.

Jos käytät gmailia ja haluat pitää postilaatikkosi helposti järjestyksessä, käy lukemassa! Itse ainakin opin uutta, vaikka olenkin pitkän linjan arkistointi- ja suodatinintoilija.

Konekäännös vs. kääntäjän tekemä käännös

Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto julkaisi tänään Facebookissa linkin lääketieteelliseen uutiseen. Uutinen todistaa hauskasti ja kouriintuntuvasti, että konekäännökset eivät toistaiseksi paini samassa sarjassa ihmiskääntäjien kanssa.

Konekäännös syntyy automaattisesti käännösohjelman tuloksena. Ihminen ei puutu käännöksen syntyyn vaan vain ”nauttii” tuloksista. Esimerkiksi Googlen kääntäjä tuottaa konekäännöksiä.

Tässä katkelma uutisesta.

Yhdistetty immuunipuutos aiheuttaa vakavia terveysongelmia
28. September 2009 05:17

Tutkijat National Institutes of Health on todettu geneettinen mutaatio, joka muodostaa sekava tila löytyy ihmisiä, joilla on perinnöllinen immuunipuutos. Häiriö, combimallinen immuunipuutos on ominaista tähdistö vakavia terveysongelmia, mukaan lukien jatkuva bakteerien ja virusten ihotulehduksia, voimakasta ihottumaa, akuutti allergiat ja astma, ja syöpä.

Joukkue teki löydön johti Helen Su, LKT, National Institute of Allergy ja tartuntatauteja (NIAID), ja mukana yhteistyökumppaneita NIAID ja National Cancer Institute (NCI). Tutkimus on raportoitu tällä viikolla New England Journal of Medicine.

Tekstistä näkee, että konekäännösohjelma kääntää vain yhden sanan kerrallaan pohtimatta asiayhteyttä. Jokainen sana käännetään erikseen todennäköisimmällä suomen kielen sanalla. Olisikohan esimerkiksi tähdistö-sanan taustalla englannin sana constellation? Se merkitsee kyllä tähtikuviota, mutta joskus sanaa käytetään myös ryppäästä. Tässä on kysymys nimen omaan tautien ryppäästä.

 

Konekäännöksillä on vahvuutensa ja heikkoutensa

Vahvuuksia:

  • Laajojen tekstimassojen käsittely. Esimerkiksi teknisten laitteiden käyttöohjeet pysyvät usein samoina, vaikka vimpain päivitetään uuteen versioonsa. Käyttöohjeesta on voitu kirjoittaa pari sivua uudelleen mutta jättää loput 98 samanlaiseksi kuin aikaisemmassa versiossa. Ne 98 kannattaa jättää käännösohjelman huoleksi. Käännösohjelman avulla käyttöohjeen aikaisemman version sivut on helppo sisällyttää uusimman käyttöohjeen käännökseen.
  • Nopeus. Ihmiskääntäjältä kuluu yhteen sivuun paljon kauemmin aikaa kuin väsymättömältä koneelta. Toisaalta ihmiskääntäjän hitaus korvautuu työn laadulla.
  • Ensiapu vierasta kieltä osaamattomalle. Jos käännöksen lukija on valmis tinkimään laadusta, konekäännöksen perusteella voi yleensä edes arvata, mistä vieraskielisessä tekstissä on kysymys. Konekäännös auttaa alkuun, mutta tarkka asiasisältö hämärtyy.

Heikkouksia:

  • Määrää, muttei laatua.
  • Laatu riippuu lähde- ja kohdekielestä. Konekääntäminen on parhaimmillaan, jos alkuperäiskieli ja käännöskieli ovat rakenteellisesti läheisiä. Esimerkiksi italia–espanja-kieliparin konekäännökset sisältävät todennäköisesti määrällisesti vähemmän kielioppivirheitä kuin vaikkapa italia–suomi.
  • Kone ei ajattele. Käännösohjelma ei kykene luovaan ongelmanratkaisuun. Automaattiset käännösohjelmissa ei toistaiseksi ole onnistuttu ottamaan kovin hyvin huomioon sitä, että asiayhteys muuttaa yksittäisen sanan merkitystä.
  • Tyylitajuttomuus. Konekäännökset soveltuvat varsin hyvin teknisiin tai muuten muodollisiin teksteihin. Mutta romaania ei niillä saa kääntymään.

 

Tietokoneavusteisessa kääntämisessä kone tukee ihmiskääntäjän työtä

Vaikka konekääntäminen on vielä aika lailla lapsenkengissään, tietokoneista on kuitenkin paljon hyötyä. Jos käännösohjelmaa ei jätetä raksuttelemaan yksin vaan valjastetaan se ihmisen apuriksi, tulokset paranevat huomattavaksi. Tätä kutsutaan tietokoneavusteiseksi kääntämiseksi.

Tietokoneavusteinen kääntäminen on tehokasta ja sitä hyödynnetään laajalti. Esimerkiksi EU:n kääntäjät hyödyntävät käännösmuistiohjelmia sekä aikaisemmista käännöksistä koostuvia tietopankkeja. Käännösmuistiohjelma ehdottaa aikaisempien tekstien perusteella käännöksiä yleensä yhdelle virkkeelle kerrallaan. Ihmistä tarvitaan käyttämään käännösmuistia ja tarkistamaan sen ehdottamat käännökset.

 

”Tämä käännös on niin helppoa”

Lopuksi vielä lainaus samalta sivustolta:

Varoitus: Tämä sivu on machine translation tämän sivun alunperin Englanti. Huomaa, sillä käännökset syntyvät koneita, ei kaikkia käännös on täydellinen. Tämä sivusto ja sen verkkosivut on tarkoitettu luettavaksi Englanti. Kaikki käännökset tämän sivuston ja sen sivuilla saattaa olla epätarkka ja epätarkka kokonaan tai osittain. Tämä käännös on niin helppoa.

Kielten sekakäytöstä voi seurata sekaannus

Teen tällä hetkellä töitä pääasiassa englannin kielellä. Ajattelen päivisin englanniksi. Tällä on ikäviä vaikutuksia: olen huomannut ja minulle on huomautettu, että olen alkanut puhua suomen ja englannin sekoitusta. Kielten sekakäytölle on nimikin: koodinvaihto.

Ihmiset ympärilläni ovat yleensä sen verran kielitaitoisia, että toistaiseksi sanomiseni on ymmärretty. En ole (vielä?) aiheuttanut sellaisia tilanteita, joista luin jokin aika sitten Ei oo totta -blogista. Hihittelin lukiessani, mutta päätin myös, että opettelen turhasta koodinvaihdosta eroon ennen kuin tapa jämähtää pysyväksi.

Viestintätilanne Jakobsonin mukaan

Kirjoitin taannoin siitä, miten Roman Jakobson jaottelee erityyppiset tekstit kuuteen eri kategoriaan. Tällä kertaa on vuorossa Jakobsonin ajatuksia siitä, mitä kaikkea viestintä pitää sisällään.

Kääntäminenkin on viestintää. Sen yhteydessä on hyvä muistaa, että mikään viesti ei koskaan ole olemassa tyhjiössä, vaan sitä ympäröi aina jokin tilanne, jonka sisällä se tapahtuu. Viestin ja tilanteen muodostamaa kokonaisuutta voidaankin kutsua viestintätilanteeksi.

Jakobsonin mukaan viestintätilanteessa on kuusi osatekijää:

1. konteksti eli tilanne, jossa viestintä tapahtuu
2. viestin lähettäjä
3. viestin vastaanottaja
4. viestin kanava
5. yhteinen kieli tai koodi
6. itse viesti

Esimerkiksi tämän blogin konteksti on 2010-luvun Suomi, mutta myös netti. Viestin lähettäjä olen yllättäen minä. Viestin vastaanottaja olet sinä – ja kaikki muut tätä lukevat. Kanava on blogi, sosiaalinen media ja netti yleensä. Ja niin edelleen.

Kaikki kuusi osa-aluetta kannattaa ottaa huomioon, kun aikoo kirjoittaa tekstin. Naputtelisin eri tavalla, jos kirjoittaisin sisustuslehteen tai vaikka ensimmäisiä äidinkielentuntejaan käyville ekaluokkalaisille.

Viestintätilanteen osaset kannattaa ehdottomasti ottaa huomioon myös käännöstyössä. Varsinkin yleisön tottumukset, odotukset ja mahdolliset ennakkotiedot käännetyn tekstin aihepiiristä vaikuttavat hyvin paljon siihen, millainen käännös kääntäjän kannattaa kirjoittaa. Kun kirjallisuutta suomennettiin 1900-luvun alkupuolella, lukijakunta oli tottunut siihen, että esimerkiksi henkilöiden nimet suomalaistettiin. Alice in Wonderland muuttui Liisaksi Ihmemaassa. Nykyään tällainen on jo paljon harvinaisempaa.

Kun puhutaan käännöksistä, viestin lähettäjän ja vastaanottajan väliin ilmestyy siis yksi viestin välittäjä lisää. Kääntäjä. (Mistä tulikin mieleeni kerrassaan mainiosti otsikoitu Täällä on ihminen välissä! -blogi, jossa kurkistellaan av-kääntäjän arkeen. Käykäähän tekin kurkistamassa, varsinkin jos termi ”av-kääntäjä” on vieras. Olemme kaikki vuorenvarmasti nauttineet av-kääntäjien työn tuloksista elämässämme.)