Viestintätilanne Jakobsonin mukaan

Kirjoitin taannoin siitä, miten Roman Jakobson jaottelee erityyppiset tekstit kuuteen eri kategoriaan. Tällä kertaa on vuorossa Jakobsonin ajatuksia siitä, mitä kaikkea viestintä pitää sisällään.

Kääntäminenkin on viestintää. Sen yhteydessä on hyvä muistaa, että mikään viesti ei koskaan ole olemassa tyhjiössä, vaan sitä ympäröi aina jokin tilanne, jonka sisällä se tapahtuu. Viestin ja tilanteen muodostamaa kokonaisuutta voidaankin kutsua viestintätilanteeksi.

Jakobsonin mukaan viestintätilanteessa on kuusi osatekijää:

1. konteksti eli tilanne, jossa viestintä tapahtuu
2. viestin lähettäjä
3. viestin vastaanottaja
4. viestin kanava
5. yhteinen kieli tai koodi
6. itse viesti

Esimerkiksi tämän blogin konteksti on 2010-luvun Suomi, mutta myös netti. Viestin lähettäjä olen yllättäen minä. Viestin vastaanottaja olet sinä – ja kaikki muut tätä lukevat. Kanava on blogi, sosiaalinen media ja netti yleensä. Ja niin edelleen.

Kaikki kuusi osa-aluetta kannattaa ottaa huomioon, kun aikoo kirjoittaa tekstin. Naputtelisin eri tavalla, jos kirjoittaisin sisustuslehteen tai vaikka ensimmäisiä äidinkielentuntejaan käyville ekaluokkalaisille.

Viestintätilanteen osaset kannattaa ehdottomasti ottaa huomioon myös käännöstyössä. Varsinkin yleisön tottumukset, odotukset ja mahdolliset ennakkotiedot käännetyn tekstin aihepiiristä vaikuttavat hyvin paljon siihen, millainen käännös kääntäjän kannattaa kirjoittaa. Kun kirjallisuutta suomennettiin 1900-luvun alkupuolella, lukijakunta oli tottunut siihen, että esimerkiksi henkilöiden nimet suomalaistettiin. Alice in Wonderland muuttui Liisaksi Ihmemaassa. Nykyään tällainen on jo paljon harvinaisempaa.

Kun puhutaan käännöksistä, viestin lähettäjän ja vastaanottajan väliin ilmestyy siis yksi viestin välittäjä lisää. Kääntäjä. (Mistä tulikin mieleeni kerrassaan mainiosti otsikoitu Täällä on ihminen välissä! -blogi, jossa kurkistellaan av-kääntäjän arkeen. Käykäähän tekin kurkistamassa, varsinkin jos termi ”av-kääntäjä” on vieras. Olemme kaikki vuorenvarmasti nauttineet av-kääntäjien työn tuloksista elämässämme.)

Mainokset

L’esprit de l’escalier

Ranskalaisilla on kielessään kerrassaan herkullinen ilmaus l’esprit de l’escalier, joka lausutaan suunnilleen lesprii dö leskaliee ja suoraan suomennettuna tarkoittaa portaikon henkeä.

Ilmauksella tarkoitetaan sitä hetkeä, kun keksii nasevan vastauksen, mutta liian myöhään. Tilanne on mennyt jo ohi, ja l’esprit de l’escalier’n kokijaa harmittaa, että letkaus ei tullut mieleen oikealla hetkellä.

Vastaava sana puuttuu suomen kielestä. Jälkiviisaus osuu lähelle muttei ihan kohdalle. L’esprit de l’escalier’n voi silti selittää, vaikka tarkka käännösvastine puuttuu. En usko, että on olemassa asioita, joita on mahdoton kääntää. Jokin selitys löytyy aina, sillä sanoja ei käännetä yksinään vaan niillä sanottuja asioita ilmaistaan toisella kielellä.

Itse asiassa tuohon viimeiseen virkkeeseen tiivistyi näppärästi oma käsitykseni kääntämisestä: yksittäisiä sanoja ei käännetä vaan niillä sanottuja asioita sanotaan toisen kielen sanoilla.

Sanan käännös riippuu asiayhteydestä

Kielenkääntäjältä kysytään usein, mikä jokin sana on toisella kielellä. Vakiovastaukseni on kysyä, millaisessa asiayhteydessä sanaa käytetään.

Miten kääntäisit sanan ”kuusi” englanniksi?

Kääntämiseen ei riitäkään pelkkä sanakirja. Tekstin koko asiayhteys pitää ymmärtää, jotta sen merkityksen voi kääntää toiselle kielelle. Tämä on minusta parasta käännöstyössä: aina löytyy uutta opittavaa ja ymmärrettävää. Kääntäminen on salapoliisin työtä, jossa etsitään ja nuuskitaan sinnikkäästi.

Tekstityyppejä Jakobsonin mukaan

Teksti on enemmän kuin vain sanoja jonossa. Kaikki teksti kirjoitetaan jotain tarkoitusta varten, oli sitten kyseessä sanomalehti tai tuokio Facebookin chatissa.

Kielitieteessä on esitetty useita erilaisten tekstityyppien luokituksia eli tekstitypologioita. Eri tarkoituksia varten kirjoitetaan erityyppisiä tekstejä.

Itse käytän yleensä kirjoittamisen ja kääntämisen apuna Roman Jakobsonin esittämää luokitusta. (Käytän miten ja mihin? Siitä tulee postaus myöhemmin, pysykää kanavalla.)

Jakobsonin mukaan erilaisia tekstityyppejä on kuusi. Tekstin tyypillä tarkoitetaan sitä, mihin päämäärään teksti pyrkii ja miksi se on kirjoitettu. Puhun tässä kirjoitetuista teksteistä, mutta asia pätee ihan yhtä hyvin vaikka puheeseen tai morsetukseen.

1. Referentiaaliset (engl. referential) tekstit viittaavat tekstin ulkopuoliseen todellisuuteen. Niiden päätehtävä on välittää tietoa. Referentiaalisesti voisin vaikkapa kertoa, että Pariisi on Ranskan pääkaupunki.

2. Emotiiviset (emotive) tekstit ilmaisevat tunnetiloja. Yök!

3. Konatiivisilla (conative) teksteillä pyritään vaikuttamaan viestin vastaanottajaan. Tule tänne! Lue tämä! Reagoi tähän uutiseen tällä tavalla!

4. Faattisen (phatic) viestin tärkein tehtävä on ylläpitää yhteyksiä tekstin lähettäjän ja vastaanottajan välillä. Tähän lokeroon sijoittuvat esimerkiksi tervehdykset, jotka sinänsä harvoin sisältävät tietoa, mutta jotka ovat silti tarpeen, jotta viestit kulkevat. Niin että hyvää päivää vaan, mukavaa kun tulit!

5. Metakielellinen (metalingual) teksti viittaa kieleen itseensä ja kielen käyttämiseen. (Mitä tarkoittaa ”onomatopoeettinen”?)

6. Runollinen (poetic) teksti on esteettinen. Sanojen käyttötapa on tarkoitus itsessään. Teksti miellyttää – tai ärsyttää, riippuu lukijan mausta.

Se, mihin tarkoitukseen teksti kirjoitetaan, vaikuttaa siihen, miten se kirjoitetaan. Jos kirjoittaisin vaikkapa tietokirjaa (referentiaalista tekstiä), kirjoittaisin eri tavalla kuin kirjoittaessani mainoslauseita (pääasiassa konatiivista) tai novelleja (enimmäkseen poeettista).

Enemmistö ihmisistä varmasti myös tunnistaa tekstityyppien eroja sen kummemmin miettimättä. Uutisen huomaa heti uutiseksi ja runon runoksi. Tekstityyppi vaikuttaa automaattisesti myös siihen, miten tekstiä luetaan. Esimerkiksi uutiseen suhtaudutaan automaattisesti varsin vakavasti ja sen oletetaan kertovan faktoja maailmasta. Runoja luetaan sitten eri silmin.

(Tätä postausta kirjoittaessani tarkistin detaljeja muun muassa täältä.)

Tervetuloa blogiini!

Tässä blogissa haluan pohtia kieltä ja kielen käyttämistä, sanomisen selkeyttä ja omaa leipäpuutani eli kääntämistä.

Kotimaani ompi suomen kieli, mutta suuressa maailmassa on usein välttämätöntä jutella yli kieli- ja kulttuurirajojen. Mutta miten löytää yhteisymmärrys, jos yhteinen kieli ja kulttuuri puuttuvat?

Tämä on niin kiehtovaa, että päätin perustaa blogin. Tervetuloa lukemaan!