Viestintäviraston suositusten mukaista joulunaikaa!

Hyvät lukijat ja muut joulutontut,

Laadukasta jouluviestintää voi tänäkin vuonna harjoittaa Viestintäviraston hykerryttävillä jouluntoivotusohjeilla.

Väärin tulkittu viestintä saattaa aiheuttaa konflikteja kuusen juurella. Vaan ei hätää, Viestintävirasto auttaa jälleen. Jos paketteja ei ole vielä avattu, vielä ehtii perehtyä joululahjojen kommentointiohjeistukseen.

Jos ja kun ette lue blogeja jouluna vaan vasta joulun jälkeen, pankaa linkit talteen odottamaan ensi joulua. Siihenhän on enää vuosi!

Iloista joulua ja joulunpyhiä!

Mainokset

”Pari pientä riimiä vaan, turvaisaa joulua toivottamaan!”

Meillä kotona Hämeessä poliisi osaa sekä tiedottaa että toivottaa:

Pari pientä riimiä vaan, turvaisaa joulua toivottamaan!

22.12.2011
Kanta-Hämeen poliisilaitos

Aja turvallisesti isi nyt vaan
Vaik´ matka pitkä on mummolaan.

Kuulu ei helinää helskettä auton peltien
Vauhti on vaaraks, ei liukkaus tien.

***********

Mielen liekki laita rauhas lepattamaan
Laps´tahtoo joulun päihteistä vapaan

Toista älä turhasta toru
Siit´ koittaa riitainen poru

***********

Joulunaikaa rauhallisen turvaisaa!

Toivottaa komisario Ilkka Iivari, Kanta-Hämeen poliisilaitokselta

Huomenna on tämän kääntäjän viimeinen työpäivä ennen joululomaa. Illalla suuntaan lumettomalta rannikolta koto-Hämeeseen. Toivottavasti matkalla ei kuulu ”helinää helskettä auton peltien”. Onneksi bussikuski ajaa enkä minä!

Loma tulee kyllä tarpeeseen. Ulkoisesti kääntäjän työ on aika passiivista istumista ja naputtelua, mutta kuluttaa se aivotyökin. Toivottavasti rauhallisia hetkiä ja lepoa kuuluu myös niiden kollegoiden jouluun, jotka eivät malta tai voi lomailla kokonaista viikkoa kuten allekirjoittanut.

Laittakaamme mielen liekit rauhas lepattamaan. Iloista joulua!

Vietnamilainen joulupuuron äärellä

Eräissä pikkujouluissa oli tarjolla supisuomalaisia jouluruokia (puuroa, joululimppua, glögiä ja joulutorttuja) ja vietnamilaista ruokaseuraa. Siinä, missä minä olen syönyt joulupuuroa koko ikäni, vieressäni istunut vietnamilainen vaihto-opiskelija taisi syödä sitä ensimmäistä kertaa elämässään.

Puheeksi tuli, mikä on Vietnamissa vuoden merkittävin juhla. Pöytäkaverini kertoi Tết-juhlasta eli kuukalenterin mukaisesta uudenvuodenjuhlasta. En ollut moisesta aikaisemmin kuullutkaan, mutta hänelle se oli tietenkin yhtä tuttu juttu kuin minulle joulu kynttilöineen ja glögimukeineen.

Yksille itsestäänselvät juhlat ja tavat ovat toisille jännittäviä ja eksoottisia. Eksoottisten tapojen keskellä voi olla jopa hieman eksyksissä. Tästä oivallinen esimerkki on tavallinen joulutorttu. Lehtitaikina pölisee, jos leivosta ei haukkaa varovasti. Minä söin pölistelemättä joutumatta edes ajattelemaan asiaa. Pöytäkaverini sen sijaan hajotti oman leivoksensa vahingossa kappaleiksi varomattomalla puraisulla. Taikinan hippuset leijailivat iloisesti ilman halki. Ei hän kuitenkaan tainnut siitä häkeltyä, sillä juhlien jälkeen hän otti yli jääneitä joulutorttuja mukaan kotiinsakin. Leivoksen eksoottisuus ei estä nauttimasta siitä. Juuri oikea asenne, jos minulta kysytään.