Tukholma-intoilua Nörttitytöt-blogissa

Gamla Stanin tiuhaan rakennettu itäinen ranta lahden takaa nähtynä

Tukholma on hurmannut minut. Mikään muu ulkomainen kaupunki ei ole onnistunut houkuttelemaan minua takaisin yhtä monta kertaa kuin se.

Tukholma on minulle tuttu, mutta silti se on tarpeeksi vieras ja tarpeeksi ulkomailla. Sieltä löytyy se erityinen, innostunut elossa olemisen tunne, joka kotikaupungin arkisilta kaduilta usein puuttuu.

Tutustuin ja ihastuin Tukholmaan oikeastaan vahingossa.

Töissä oli kehityskeskustelu. Jotain sanottavaa oli keksittävä. Tulin sanoneeksi, että voisin lähteä työntekijävaihtoon Tukholmaan.

Alle vuoden kuluttua siitä – keväällä 2013 – puksutin Silja Linella lahden yli ja asetuin vuokralle erään ruotsalaisen kollegani asuntoon Södermalmille. (Kollega itse oli kätevästi samaan aikaan työntekijävaihdossa Suomessa.) Kävin päivisin töissä. Iltaisin ja viikonloppuisin hioin Maailmanhistorian pahimpia erehdyksiä painokuntoon.

Parvekkeeltani aukesi kesäyö:

Sininen kesäöinen taivas kerrostalon siluetin yllä. Kerrostalon ikkunoista kajastaa kellertävää valoa.

Katselin taivasta ja tuumailin: tämähän on mainio kaupunki.

Olen sitä mieltä edelleen.

Tällä viikolla pääsin intoilemaan Tukholmasta muuallakin kuin täällä omassa blogissani. Kirjoitin Nörttitytöt-blogiin Tukholma-vinkkejä. Sain ympättyä postakseen ikisuosikkini Östasiatiska museetin eli Itä-Aasian museon. Lisäksi mukaan pääsivät trooppinen Fjärilshuset-perhostalo ja Vikingaliv-viikinkimuseo, joissa kävin ensimmäistä kertaa tämän vuoden elokuussa.

Pidemmittä puheitta: Nörtin Tukholma. Mukavia lukuhetkiä!

Mainokset

Viittomakielentulkki on viisukarsinnan tähti

Olenpas jälkijunassa! Tämä video kiersi sosiaalisessa mediassa jo eilen. Mutta bloggaan silti, sillä haluan ilmoittaa maailmalle fanittavani tämän viittomakielentulkin eläytymistä ja ilmaisua.

Alla olevassa videossa Tommy Krångh tulkkaa Ruotsin euroviisukarsinnat ruotsalaiselle yleisölle.

 

En osaa ruotsalaista enkä muitakaan viittomakieliä, mutta Krångh kyllä osaa – ja näyttää nauttivan työstään ja musiikista. Aivan mahtavaa.

Kahdeksan minuutin kohdalla ruotsalainen juontaja haastattelee norjalaista Ylvis-duoa. Kaikki puhuvat omaa kieltään ja tulevat mainiosti juttuun. (Kyllä sukulaiskielten puhujilla on helppoa.) Kohdassa 8:26 Krångh tulkkaa aivan häkeltymättä viittaukset Ylviksen What Does the Fox Say? -kappaleeseen. Ring ding ding, hattii-hei, hattii-hou!

Videon lopussa nähdään ja kuullaan myös Måns Zelmerlöwiä, jonka valittiin edustamaan Ruotsia tämän vuoden Euroviisuihin. Kannustan Pertti Kurikan Nimipäiviä enemmän kuin Månsia. Jos Ruotsi olisi lähettänyt viisuihin tuon tulkin, saattaisin sen sijaan joutua loikkaamaan ja kannattamaan rakasta länsinaapuria kuin kunnon vadelmavenepakolainen ainakin.

Näin muuten Måns Zelmerlöwin sattumalta omin silmin asuessani Tukholmassa vuonna 2013. Zelmerlöw juonsi Allsång på Skansen -yhteislaulutapahtuman. Yleisö hihkui ja hurrasi aivan hurmiossa, kun herra Z. asteli lavalle ja veti ensimmäisen yhteislaulun. Oma reaktioni pihalla olevana suomalaisena taisi olla jotain niinkin eleganttia kuin ”kukamikähäh?” Mutta minähän meninkin Skansenille kuuntelemaan Gyllene Tideriä.

 

Kesäkuussa 2013 Allsång på Skansenista ei puuttunut yleisöä.
Kesäkuussa 2013 Allsång på Skansenista ei puuttunut yleisöä.
Tätäkin henkilöä saamme kiittää siitä, että Allsångia voi katsoa televisiosta myös koto-Suomessa.
Tätäkin henkilöä saamme kiittää siitä, että Allsångia voi katsoa televisiosta myös koto-Suomessa.
Yhteislaulutapahtumassa laulettiin yhteislauluja yhteislauluvihosta.
Yhteislaulutapahtumassa laulettiin yhteislauluja yhteislauluvihosta.
Yhteislauluvihon kanteen oli painettu kukapa muu kuin tapahtuman juontaja Måns Zelmerlöw.
Yhteislauluvihon kanteen oli painettu kukapa muu kuin tapahtuman juontaja Måns Zelmerlöw.
Herra Zelmerlöw veti yhteislauluja ihan mainiosti.
Herra Zelmerlöw veti yhteislauluja ihan mainiosti.
Kamerat ja katseet seurasivat häntä.
Kamerat ja katseet seurasivat häntä.

Minua kuitenkin riemastutti eniten legendaarinen Gyllene Tider:

 

Talven mittainen suomennos (osa 2)

Kun nyt olen suomentanut peräti yhden teoksen, olen tietenkin suomentamisen rautainen asiantuntija. Päätin kertoa teillekin, arvoisat lukijat, kuinka suomennos syntyy. Näillä ohjeilla sinäkin voit suomentaa kirjan talvessa!

Ohjeiden edellinen osa loppui cliffhangeriin. (Ei, tälle on varmasti jonkin suomenkielinen ilmaus. Uusi yritys…) Edellisen osan loppu jäi jännittävällä tavalla avoimeksi. Suomennos jäi muhimaan kustantamon hellään huomaan, ja suomentaja itse muutti Ruotsiin.

Miten suomennoksen vaiheet jatkuvat?

Maaliskuu. Kustannustoimittaja kuittaa suomennoksen tulleen perille. Jos sähköposti alkaa sanoilla ”olet tehnyt todella hyvää työtä”, olet varmaankin tehnyt hyvää työtä. Ole tyytyväinen itseesi, olet sen ansainnut.

Huhtikuu. Koska me kääntäjät teemme työtä kielten ja kulttuurien välissä, tekee ehdottomasti hyvää asua välillä ulkomailla. Kun kirjasuomennoksen ensimmäinen versio on valmis, on hyvä aika muuttaa maasta. Esimerkiksi Tukholma on oivallinen matkakohde. Siellä on merta ja historiaa joka puolella. Bussen går till Slussen, ja Gamla stanista löytyy scifi-kauppa. Talvi, Suomi ja suomennos tuntuvat etäisiltä asioilta. Merentakaisilta. Nyt ollaan eri aikavyöhykkeellä ja eri vuodenajassa.

Gamla stan sijaitsee aivan Tukholman sydämessä
Gamla stan sijaitsee aivan Tukholman sydämessä
Gamla stanin scifi-kauppa, siellä on suomentajan hyvä olla.
Gamla stanin scifi-kauppa, siellä on suomentajan hyvä olla.

Kustannustoimittaja muistuttaa merentakaisista asioista kommentoimalla suomennosta sähköpostitse. Pohditte itävaltalaisen paronittaren nimen kirjoitusasua ja operaatio Barbarossan tavoitteita. Pyrkivätkö natsit tuhoamaan Neuvostoliiton armeijan vai koko sosialismin? Vai kenties molemmat?

Huhtikuun lopussa käännös taitetaan. Kustannustoimittaja tulostaa taitetun version luettavaksesi. Kannattaa kutsua ystäviä kylään Tukholmaan, sillä voit pyytää kustannustoimittajaa postittamaan paperinivaskan ystävällesi ja ystävää raahaamaan sen laivalla lahden yli. Tämä on suositeltavaa varsinkin, jos epäilet, ettei tuloste mahtuisi sisään pienestä ruotsalaisesta postiluukustasi.

Asioilla on tärkeysjärjestys: jos ystävät tuovat sekä suomennoksesi että Fazerin sinistä, suklaa on avattava ensin.

Toukokuu. Käy suomennoksen kimppuun vasta, kun ystäväsi ovat palanneet ”suomenlaivalla” takaisin Suomeen. Suomennos näyttää jo oikealta kirjalta, vaikka se onkin vain sitomaton läjä aanelosia. Kuvat ovat paikallaan, samoin kuvatekstit.

Taitettu korrehtuuri näyttää jo kirjalta.
Taitettu korrehtuuri näyttää jo kirjalta

Oman käännöksen lukeminen voi olla jännittävää. Muuttokiireiden vuoksi et nimittäin ole ehtinyt lukea sitä sitten helmikuun. Käy kuitenkin rohkeasti toimeen – korrehtuuri kauniiseen käteen, punakynä toiseen ja teekuppi kolmanteen. Saatat jopa huomata, että kököksi pelkäämäsi käännös onkin ihan mainio.

Suomennoksen oikolukijan tärkeimmät työvälineet
Suomennoksen oikolukijan tärkeimmät työvälineet

Pane viimeiset pilkut paikalleen, oikaise viimeiset hassut sanajärjestykset ja lähetä viimeiset kommenttisi kustannustoimittajalle. Lopuksi voitte vielä palata pohtimaan itävaltalaisen paronittaren nimen kirjoitusasua – ja itse kirjan nimeä.

Olet saattanut keksiä talven kuluessa suomennoksellesi lempinimen. Vaikkapa Hissamokat tai jotain muuta lennokasta. Kustannustoimittaja ei todennäköisesti kelpuuta lempinimeä vaan haluaa kirjan kanteen jotain uskottavampaa.

Esimerkiksi Maailmanhistorian hirveimmät päätökset.

Se kuulostaa kyllä hiukan paremmalta.

Elokuu. Muuta takaisin Suomeen. Illat pimenevät, kaupungin valot heijastuvat Aurajoen tummasta pinnasta, ilmassa tuntuu rapujuhlien tuoksu.

* * *

Toisin sanottuna, arvoisat lukijat, Maailmanhistorian hirveimmät päätökset ilmestyy syyskuussa Schildts & Söderströmsin kustantamana. Kirjan on kirjoittanut Ian Whitelaw ja suomentanut – toden totta! – allekirjoittanut.

Schildts & Söderströmsin syksyn julkaisuluettelossa kirjaa kuvaillaan näin:

Jos tie kadotukseen on päällystetty hyvillä aikomuksilla, niin tie totaaliseen katastrofiin on päällystetty hyvillä suunnitelmilla – jotka osoittautuvat suutareiksi. Kerta toisensa jälkeen ihmiskunta on onnistunut hankkiutumaan liemeen hyvässä uskossa omaan erinomaisuuteensa. Siksipä Maailmanhistorian huonoimmat päätökset kaipasi jatko-osaa. Käsittelemättä kun olivat muun muassa Aleksanteri Suuren tuho, Inkojen kohtalonhetket ja Henrik VIII:n naimakaupat, Versailles’n rauhansopimus ja Vietnamin sota. Lisäksi teos valottaa lukuisan vähemmälle huomiolle jääneen historian käänteen taustoja tinkimättömästi, selkeästi ja mukaansatempaavasti.

Lähihistoriasta mukaan ovat päässeet tai joutuneet muun muassa YK:n epäonnistuminen Ruandassa, Meksikonlahden öljykatastrofi – ja kyllä, euron kehittäminen. Hirveiden päätösten lisäksi kirjassa esitellään myös ihmiset päätösten takana sekä heidän vaikuttimensa. Kovin usein ylpeys käy lankeemuksen edellä.

ISBN 978-951-52-3111-6 / Alkuteos More of History’s Worst Decisions / Suomentanut Jenni Perälä / Kustantajan hinta 32 € / ilmestyy syyskussa / 90

* * *

Päivitys 1.10.2013 – Sittemmin paljastui, että kirjan nimi on Maailmanhistorian pahimmat erehdykset. En tiedä, missä välissä nimi vaihtui. Ehkäpä luin tietämättäni kirjallisuusluettelon vanhaa versiota. Nyt se on joka tapauksessa julkaistu ja minäkin sain tekijänkappaleita.

Brysselin pissaavat patsaat

Bryssel on kaupunki, jossa historia kasvaa historian päälle. Samalla paikalla on eletty yhtäjaksoisesti ainakin vuodesta 580 (Wikipedia).

Keskustan vaikuttavimpia nähtävyyksiä on Suurtori (hollanniksi Grote Markt, ranskaksi Grand Place). Sen rakennukset eivät ole 580-luvulta, mutta vuosisataisia kuitenkin. Patsaat katselevat kullatuilta seiniltä tasaisena liikehtivää, iloisesti porisevaa ihmismassaa.

Brysseliläisten mutkaton ja teeskentelemätön asenne lämmitti ainakin tämän matkailijan sydäntä. Mikä muu kaupunki ylpeilee sillä, että sen kaduilla ja kujilla seisoo peräti kolme pissaavaa patsasta?

Manneken Pisin näitte jo viime postauksen yhteydessä. Loput pissaavat veijarit löytyvät alla olevan kuvasarjan kätköistä art nouveaun, eksoottisten soittimien ja lautaselle päätyneiden merenelävien joukosta.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Nyt, kun Bryssel on nähty, on aika haaveilla seuraavasta reissusta. Olisiko ehdotuksia matkakohteeksi?

Vinkkejä matkustelevalle kääntäjälle

Musings from an overworked translator -blogista löytyi kokoelma vinkkejä, joiden avulla tien päällä viihtyvä kääntäjä voi huolehtia työnsä tehokkuudesta. Neuvot ovat peräisin Ana Iaria -nimiseltä kääntäjältä. Onpa mukavaa, että kokeneet kollegat vaivautuvat jakamaan oppimiaan asioita. Nuori kääntäjä nostaa hattua, kerää parhaat vinkit talteen ja – tietenkin – jakaa linkin eteenpäin.

Teksti on englanniksi, mutta tässä on pienet tiivistelmät ja ajatuksia kohdista, jotka kiinnostivat minua eniten. Listassa oli kymmenen neuvoa, tässä niistä kolme. Järjestysluvut vastaavat alkuperäisiä.

3. Tietokoneen virittäminen vastaamaan käyttäjänsä tarpeita. Artikkelissa mainitaan F.lux-ohjelma, joka säätää tietokoneen näytön kirkkautta kellonajan mukaan ja säästää urheasti naputtelevan kääntäjän silmiä ja aivoja turhalta rasitukselta. (Tätä pitää kokeilla!)  Yksi omista suosikeistani on Firefoxiin asennettava Adblock Plus, joka torjuu nettisivujen mainokset. Netti on erottamaton osa kääntäjän työtä, ja kaikkien tarpeettomien huomiosyöppöjen karsiminen näkymättömiin on tervetullut juttu.

5. Tiedostojen online-varastointi on äärimmäisen käytännöllistä kääntäjän näkökulmasta, koska tietoihin pääsee käsiksi mistä tahansa eikä tarvitse pelätä muistitikun katoamista. Veikkaan, että tämä trendi tulee jatkumaan ja monipuolistumaan. Miksi kantaa ulkoista kovalevyä tai muistitikkua mukanaan, kun on Dropbox? (Jos et vielä käytä Dropboxia, suosittelen lämpimästi sivulla esittelyvideon katsomista. Dropboxista saa ilmaista säilytystilaa 2 gigatavua. Jos otat Dropboxin käyttöön ja asennat sen tästä linkistä, saamme molemmat 250 megatavua ilmaista lisätilaa.)

6. Langaton internet-yhteys. Artikkelissa mainitaan monia tapoja päästä kiinni verkkoon. Jos reissaat, vilkaise vaikka näitä:

  • Fon. Fonin kautta on mahdollista päästä nettiin käytännössä missä vain. Rekisteröityminen on maksullista. Käyttäjä antaa muiden käyttää verkkoaan kotipaikakkunnallaan ja voi vastineeksi liittyä muiden verkkoihin, kun on ulkomailla.
  • Total Hotspots
  • Wi-Fi Finder

En ole käyttänyt näitä palveluita itse. Jos joku teistä lukijoista on, kertokaa kommenttiosiossa! Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla käytännön kokemuksista.

(Langattomien verkkojen yhteydessä täytyy tietenkin muistaa tietoturvallisuus. Kääntäjä käsittelee usein työssään luottamuksellisia tietoja, eli on parasta varoa. Sähköiset pöpöt ovat aina valmiina kiemurtelemaan varomattoman käyttäjän koneelle.)

* * *

Mitähän minusta kertoo, että jäin pohtimaan juuri näitä kolmea aihepiiriä: tietokoneen mukauttamista käyttäjänsä tarpeisiin, tietojen säilyttämistä internetissä kovalevyn sijaan ja langatonta verkkoa? Millainen kääntäjä olen?

Haluan tehdä työvälineistäni itseni näköisiä. Arvostan joustavuutta. En halua kanniskella tallennusvälineitä ympäriinsä. Haluan päästä käsiksi tiedostoihini helposti ja kätevästi. Työn tekeminen ilman verkkoa ja sen sisältämiä tietolähteitä olisi erittäin hankalaa. Minulle kääntäminen on tietokoneita, tiedostoja, tiedonhakua Googlella, sähköpostia. En ole ikinä kääntänyt mitään kynällä paperille. Taidan olla aikani lapsi, näppäimistö kädessä syntynyt.