Terveisiä suomentajien kesäkoulusta!

Vietin viime viikolla neljä päivää kirjallisuuden kääntäjille suunnatussa englanti–suomi-kesäkoulussa, jonka järjestivät Kirjallisuuden vientikeskus FILI, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto SKTL sekä Suomen Journalistiliiton kääntäjien ammattiosasto KAOS.

Kesäkouluun osallistui kahdeksan uraansa aloittelevaa suomentajaa, joista minä olin yksi. Lisäksi sinne saapui Isosta-Britanniasta ja Yhdysvalloista kahdeksan suomesta englantiin työskentelevää kirjallisuuden kääntäjää, jotka niin ikään ovat uransa alkupuolella. Meitä mentoroi yhteensä neljä konkarisuomentajaa ja neljä kokenutta englannintajaa.

Olen kääntänyt urallani enemmän asiatekstejä kuin proosaa. Oli mahtavaa päästä vaihteeksi todella syventymään suomentamiseen. Odotin kesäkoulua ihan innoissani enkä suotta – se oli nimittäin oivallinen! Jatka lukemista Terveisiä suomentajien kesäkoulusta!

Talven mittainen suomennos (osa 2)

Kun nyt olen suomentanut peräti yhden teoksen, olen tietenkin suomentamisen rautainen asiantuntija. Päätin kertoa teillekin, arvoisat lukijat, kuinka suomennos syntyy. Näillä ohjeilla sinäkin voit suomentaa kirjan talvessa!

Ohjeiden edellinen osa loppui cliffhangeriin. (Ei, tälle on varmasti jonkin suomenkielinen ilmaus. Uusi yritys…) Edellisen osan loppu jäi jännittävällä tavalla avoimeksi. Suomennos jäi muhimaan kustantamon hellään huomaan, ja suomentaja itse muutti Ruotsiin.

Miten suomennoksen vaiheet jatkuvat?

Maaliskuu. Kustannustoimittaja kuittaa suomennoksen tulleen perille. Jos sähköposti alkaa sanoilla ”olet tehnyt todella hyvää työtä”, olet varmaankin tehnyt hyvää työtä. Ole tyytyväinen itseesi, olet sen ansainnut.

Huhtikuu. Koska me kääntäjät teemme työtä kielten ja kulttuurien välissä, tekee ehdottomasti hyvää asua välillä ulkomailla. Kun kirjasuomennoksen ensimmäinen versio on valmis, on hyvä aika muuttaa maasta. Esimerkiksi Tukholma on oivallinen matkakohde. Siellä on merta ja historiaa joka puolella. Bussen går till Slussen, ja Gamla stanista löytyy scifi-kauppa. Talvi, Suomi ja suomennos tuntuvat etäisiltä asioilta. Merentakaisilta. Nyt ollaan eri aikavyöhykkeellä ja eri vuodenajassa.

Gamla stan sijaitsee aivan Tukholman sydämessä
Gamla stan sijaitsee aivan Tukholman sydämessä
Gamla stanin scifi-kauppa, siellä on suomentajan hyvä olla.
Gamla stanin scifi-kauppa, siellä on suomentajan hyvä olla.

Kustannustoimittaja muistuttaa merentakaisista asioista kommentoimalla suomennosta sähköpostitse. Pohditte itävaltalaisen paronittaren nimen kirjoitusasua ja operaatio Barbarossan tavoitteita. Pyrkivätkö natsit tuhoamaan Neuvostoliiton armeijan vai koko sosialismin? Vai kenties molemmat?

Huhtikuun lopussa käännös taitetaan. Kustannustoimittaja tulostaa taitetun version luettavaksesi. Kannattaa kutsua ystäviä kylään Tukholmaan, sillä voit pyytää kustannustoimittajaa postittamaan paperinivaskan ystävällesi ja ystävää raahaamaan sen laivalla lahden yli. Tämä on suositeltavaa varsinkin, jos epäilet, ettei tuloste mahtuisi sisään pienestä ruotsalaisesta postiluukustasi.

Asioilla on tärkeysjärjestys: jos ystävät tuovat sekä suomennoksesi että Fazerin sinistä, suklaa on avattava ensin.

Toukokuu. Käy suomennoksen kimppuun vasta, kun ystäväsi ovat palanneet ”suomenlaivalla” takaisin Suomeen. Suomennos näyttää jo oikealta kirjalta, vaikka se onkin vain sitomaton läjä aanelosia. Kuvat ovat paikallaan, samoin kuvatekstit.

Taitettu korrehtuuri näyttää jo kirjalta.
Taitettu korrehtuuri näyttää jo kirjalta

Oman käännöksen lukeminen voi olla jännittävää. Muuttokiireiden vuoksi et nimittäin ole ehtinyt lukea sitä sitten helmikuun. Käy kuitenkin rohkeasti toimeen – korrehtuuri kauniiseen käteen, punakynä toiseen ja teekuppi kolmanteen. Saatat jopa huomata, että kököksi pelkäämäsi käännös onkin ihan mainio.

Suomennoksen oikolukijan tärkeimmät työvälineet
Suomennoksen oikolukijan tärkeimmät työvälineet

Pane viimeiset pilkut paikalleen, oikaise viimeiset hassut sanajärjestykset ja lähetä viimeiset kommenttisi kustannustoimittajalle. Lopuksi voitte vielä palata pohtimaan itävaltalaisen paronittaren nimen kirjoitusasua – ja itse kirjan nimeä.

Olet saattanut keksiä talven kuluessa suomennoksellesi lempinimen. Vaikkapa Hissamokat tai jotain muuta lennokasta. Kustannustoimittaja ei todennäköisesti kelpuuta lempinimeä vaan haluaa kirjan kanteen jotain uskottavampaa.

Esimerkiksi Maailmanhistorian hirveimmät päätökset.

Se kuulostaa kyllä hiukan paremmalta.

Elokuu. Muuta takaisin Suomeen. Illat pimenevät, kaupungin valot heijastuvat Aurajoen tummasta pinnasta, ilmassa tuntuu rapujuhlien tuoksu.

* * *

Toisin sanottuna, arvoisat lukijat, Maailmanhistorian hirveimmät päätökset ilmestyy syyskuussa Schildts & Söderströmsin kustantamana. Kirjan on kirjoittanut Ian Whitelaw ja suomentanut – toden totta! – allekirjoittanut.

Schildts & Söderströmsin syksyn julkaisuluettelossa kirjaa kuvaillaan näin:

Jos tie kadotukseen on päällystetty hyvillä aikomuksilla, niin tie totaaliseen katastrofiin on päällystetty hyvillä suunnitelmilla – jotka osoittautuvat suutareiksi. Kerta toisensa jälkeen ihmiskunta on onnistunut hankkiutumaan liemeen hyvässä uskossa omaan erinomaisuuteensa. Siksipä Maailmanhistorian huonoimmat päätökset kaipasi jatko-osaa. Käsittelemättä kun olivat muun muassa Aleksanteri Suuren tuho, Inkojen kohtalonhetket ja Henrik VIII:n naimakaupat, Versailles’n rauhansopimus ja Vietnamin sota. Lisäksi teos valottaa lukuisan vähemmälle huomiolle jääneen historian käänteen taustoja tinkimättömästi, selkeästi ja mukaansatempaavasti.

Lähihistoriasta mukaan ovat päässeet tai joutuneet muun muassa YK:n epäonnistuminen Ruandassa, Meksikonlahden öljykatastrofi – ja kyllä, euron kehittäminen. Hirveiden päätösten lisäksi kirjassa esitellään myös ihmiset päätösten takana sekä heidän vaikuttimensa. Kovin usein ylpeys käy lankeemuksen edellä.

ISBN 978-951-52-3111-6 / Alkuteos More of History’s Worst Decisions / Suomentanut Jenni Perälä / Kustantajan hinta 32 € / ilmestyy syyskussa / 90

* * *

Päivitys 1.10.2013 – Sittemmin paljastui, että kirjan nimi on Maailmanhistorian pahimmat erehdykset. En tiedä, missä välissä nimi vaihtui. Ehkäpä luin tietämättäni kirjallisuusluettelon vanhaa versiota. Nyt se on joka tapauksessa julkaistu ja minäkin sain tekijänkappaleita.

Talven mittainen suomennos (osa 1)

Hej på er igen! Kirjoitan tätä Tukholmassa. Muutin tänne kolmeksi kuukaudeksi töihin työnantajani pääkonttoriin. Pääsen nauttimaan täkäläisten kollegojen seurasta, tutustumaan Tukholmaan ja rapsuttelemaan ruostetta ruotsistani. Jag är helt hänförd!

Blogissa on ollut alkukeväällä hiljaisuus. Virtuaalinen pöly on laskeutunut ja virtuaalisen neulan olisi voinut kuulla putoavan. Suomensin talven aikana kirjan. Käänsin siis päivällä toimistolla, minkä jälkeen kipitin kotiin ja aloin suomentaa. Bloggaaminen jäi vähän vähemmälle.

Kirja on pisin ja laajin teksti, jonka olen kääntänyt. Tällä hetkellä suomennos on kustannustoimittajan luettavana. Odottelen sitä takaisin kommenttikierrokselle. Tässä odotellessani olen yrittänyt olla ajattelematta koko asiaa (mikä on onneksi ollut helppoa, koska ulkomaille muuttamisessa on ihan tarpeeksi ajattelemista).

Nyt päätin kuitenkin ajatella asiaa vähän teidän lukijoiden iloksi ja kertoa, miten suomennos eteni syksyn ja talven aikana. Olenhan nyt suomentamisen rautainen asiantuntija, kun olen kääntänyt peräti yhden teoksen! Näillä ohjeilla sinäkin voit suomentaa kirjan talvessa!

Elokuu. Kun kustantamosta soitetaan, sano kyllä, vaikka arvaat jo siinä vaiheessa, että et tule juuri näkemään talvella vapaapäiviä.

Lokakuu. Matkusta lokakuun alussa pariksi viikoksi lomalle Etelä-Koreaan. Onhan loman jälkeen koko talvi aikaa!

Tässä on Etelä-Korean kunniaksi kuva Soulista:

Soul öiseen aikaan
yö-Soul

Loka–marraskuu. Kun palaat Soulista, kääri hihat, ota kirja kauniiseen käteen ja ryhdy toimeen. Käy päiväsaikaan töissä ja käännä siellä enimmäkseen suomesta englantiin. Kun palaat illalla kotiin, naksauta aivot eri asentoon ja käännä englannista suomeen.

Kirja tuntuu loputtoman pitkältä. Ensimmäiset luvut kertovat ajoista ennen ajanlaskumme alkua. Viimeisissä luvuissa puhutaan 2010-luvusta. Matka nykypäivään on pitkä.

Työ etenee hitaasti. Kirjoittajan äänensävy ja tapa sanoa asiat on vielä vieras. Mitä kaikille piiiiiitkille ja polveileville virkkeille pitäisi tehdä? Pähkäile asiaa ääneen, kunnes kääntäjäystävä muistuttaa, että kirja ei ole kaunokirjallisuutta vaan popularisoitua tietokirjallisuutta. Kirjailijan taiteellisia tehokeinoja (eli niitä valtavan pitkiä virkkeitä) ei ole tarpeen toistaa suomennoksessa. Virkkeet poikki vain, jos se parantaa suomennoksen luettavuutta.

Totea, että ystäväsi on aivan oikeassa. Todennäköisesti sinua on vaivannut ensimmäisen suomennoksen aiheuttama kauhu, jonka vuoksi et ole uskaltanut näyttää tekstille, missä kaappi seisoo ja mistä virke katkeaa.

Seuraavat pari viikkoa voitkin ihmetellä, miksi tarvitsit toisen kääntäjän rohkaisua ennen kuin uskalsit katkoa kirjoittajan virkkeitä. Olethan sentään opiskellut kääntämistä yliopistossa. Kyllä sinulla pitäisi olla asiantuntemusta (ja kanttia) tehdä tyylillisiä päätöksiä ihan omin päin.

Joulukuu. Suomentaminen sujuu paljon paremmin. Kirjoittajan tyyli alkaa käydä tutuksi, mikä helpottaa kääntämistä. Käännä jokaisena arki-iltana ja lauantaisin, vaikka kuinka väsyttäisi. (Jos et käännä, tunnet olevasi lusmu.) Pimeys antaa onneksi tekosyyn nököttää epäsosiaalisesti kotona kääntämässä.

Kirja on edelleen pitkä kuin nälkävuosi. Melkein jokaisessa luvussa soditaan. Viattomien päitä putoilee oikealla ja vasemmalla.

Ota läppäri ja muistiinpanot mukaan joululomalle, jotta voit kääntää sukulaisten nurkissa samalla, kun sulattelet jouluruokia. Julista jouluaatto lomapäiväksi äläkä käännä riviäkään. Nauti vapaapäivästä, sillä se jää ainoaksi. Joulupäivän aamuna heräät nimittäin viideltä, koska päässäsi takoo ajatus kääntämättömistä sivuista. Aamun tunnit ovat pitkät ja hiljaiset, ja puoleenpäivään mennessä ehdit hyvin tehdä kokonaisen päivän työt.

Sukulaisista on hyötyä. Kysy armeijassa uransa tehneeltä sukulaiselta esimerkiksi, mitä eroa on tykeillä ja kanuunoilla. Ja mitä niillä ammutaankaan – kuulia vai kranaatteja? Koska kranaatit kehitettiin? Mikä olisi hyvä suomenkielinen vastine termille ”paramilitary”?

Iltayöllä voit pitää tauon ja käydä lykkimässä potkukelkkaa kuun valaisemalla maantiellä. Pakkasta on vain parikymmentä astetta; oivallinen sää!

Tammikuu. Varoitus: vuodenvaihteen tällä puolella kalmanlinja eli kirjan deadline tuntuu olevan paljon lähempänä. Vedä syvään henkeä. Muista suhtautua asioihin positiivisesti: enää kaksi kuukautta jäljellä!

Joku saattaa kysyä, mitä tapahtuu, jos suomennos ei valmistu määräpäivään mennessä. Tällaisiin kysymyksiin on tietenkin vain yksi vastaus: kyllä se valmistuu, koska ei ole muuta vaihtoehtoa.

Jos tekemistä ei ole tarpeeksi, voit alkaa järjestellä muuttoa Tukholmaan.

Lähdeteosten tarve on akuutti. Käy lainaamassa kirjoja kaupunginkirjastosta. (Varo liukastumasta paluumatkalla. Painava repullinen kirjoja saattaa tehdä tepposet liukkaalla suojatiellä.) Lähikirjastollasi saattaa olla yläraja sille, miten paljon kirjoja saat lainata. Esimerkiksi viisikymmentä. Mutta ei huolta! Jos pyydät kauniisti, mukava kirjastovirkailija saattaa rajoituksesta huolimatta lainata sinulle muutaman ylimääräisen kirjan.

Suomennoksen lähdekirjallisuutta
Läjä lähteitä

Helmikuu. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa ilmoittaa ystäville ja perheenjäsenille, että et aio nähdä ketään ennen maaliskuuta. Kun sosiaalinen elämä on katkolla, voit kaikessa rauhassa istua kaikki illat kotona kääntämässä. Kirja on edelleen pitkä kuin nälkävuosi, mutta työ sujuu reippaasti. Joskus iskee flow, jolloin jo suomennoksen ensimmäinen versio on hyvää, kaunista suomea.

Ystävistä on valtavasti tukea (vaikka et ehdikään nähdä ketään, koska iltaisin olet aina kotona suomentamassa). Älä unohda olla kiitollinen!

Lue suomennos vielä kerran läpi. Todennäköisesti suomennos ei ole läheskään niin kökkö, kuin pelkäsit. Olet ehtinyt unohtaa alkupuolen luvut, joten voit lukea käännöstäsi kuin uusin silmin. Heiluta punakynää säälimättä.

Helmikuun viimeinen päivä. Deadline. Lähetä suomennos kustantamoon. Send-nappulan klikkaaminen tuntuu pieneltä äänettömältä maanjäristykseltä. Istu loppuilta sohvalla ja yritä tajuta, että palautit suomennoksen.

Aluksi tunnet olosi aivan käsittämättömän hölmistyneeksi. Seuraavana päivänä iskee niin suuri huojennus, että jaloistasi tulee spagettia. Voittajafiilis ehtii paikalle vasta seuraavalla viikolla.

(Jatkuu seuraavassa numerossa…)
(…eli sitten, kun kustantamo lähettää suomennoksen takaisin viimeisteltäväksi.)

Kirjailijan virheet ja kääntäjän virheet

Iloista uutta vuotta!
(Siis sitten, kun tämä viesti joskus pulpahtaa rss-syötteisiinne. Jossain on vikaa, sillä julkaistujen tekstien ilmestyminen rss-syötteeseen vie tällä hetkellä viikkoja. Kirjoitan tätä tammikuun alussa, koska lie ilmestyy. Hyviä neuvoja otetaan vastaan.)

Blogissa on ollut hiljaista, koska (*tehosterummutusta*) suomennan iltapuhteina erästä kirjaa. Se on yleistajuinen historiateos, joka julkaistaan loppukesällä 2013. Siitä lisää myöhemmin. Päivätöiden ja iltakäännösten jälkeen ei oikein löydy puhtia bloggaamiseen.

Nyt innostuin kuitenkin kirjoittamaan, kun netistä pullahti eteeni ulkomaantoimittaja/kirjailija Heikki Aittokosken kuvaus työn alla olevan kirjan faktojen tarkistamisesta. Aittokosken mukaan asiasisällön tarkistamiseen kuluu paljon enemmän aikaa kuin mekaaniseen naputteluun.

Kääntäminen on aivan samanlaista.

Leijonanosa kirjan suomentamiseen kuluneesta ajasta menee tiedonhakuun. Jokaisessa luvussa kerrotaan eri tapahtumasta, joten olen joutunut eli päässyt perehtymään vaikka mihin aina Rooman keisareista 2000-luvun tapahtumiin. Mielenkiintoista mutta aikaavievää. (Varsinkin, kun yksi mielenkiintoinen aihe johtaa aina toiseen mielenkiintoiseen aiheeseen, ja lopulta huomaan lukeneeni puoli tuntia antiikin laivanrakennustekniikoista, vaikka oikeasti piti vain tarkistaa yhden alustyypin suomenkielinen nimi.)

Huolimaton taustatyö voi johtaa kahdenlaisiin virheisiin:

1) Lähdetekstin virheiden toistaminen

Olen bongannut kirjasta muutamia asiavirheitä – osan ihan sattumalta. Eräässä luvussa esimerkiksi kerrotaan kahdesta brittiarmeijan upseerista, lankomiehistä. Kirjoittajan mukaan herra A oli naimissa herra B:n sisaren kanssa, vaikka todellisuudessa herra B olikin naimisissa A:n sisaren kanssa. Herra B:n ja neiti A:n avioliitto oli karahtanut kiville, minkä seurauksena upseerien välit olivat vähintäänkin hyiset. Hyisten välien vuoksi armeijan komentoketjussa oli ongelmia, mikä puolestaan johti monien tavallisten sotilaiden kuolemaan. On oikeastaan sivuseikka, kuka oli naimisissa kenenkin kanssa, mutta totta kai virheet on hyvä korjata. Toivottavasti olen huomannut kirjan virheistä mahdollisimman monta.

2) Kääntäjän omat virheet

Rypistän otsaani kirjoittajan lipsahduksille, mutta en tunne niistä huolta. Lähdetekstin asiasisällön tarkistaminen on mielestäni kirjailijan ja alkuperäisteoksen kustantajan tehtävä.

Kääntäjän omat virheet ovat aivan toista maata. Jos niitä syntyy, ne ovat minun tekosiani.

Suomentaminen vaatii mittavaa tiedonhakua ja suomenkielisen asiasisällön tarkistamista nimenomaan tällaisten virheiden välttämiseksi. Emme me kääntäjät suotta ole tiedonhaun ammattilaisia – sellaiseksi on pakko kehittyä, koska lepsusta taustatyöstä syntyy virheellistä tekstiä. Kukapa haluaisi tehdä työnsä huonosti. Tai päästää käsistään käännöksen, jossa puhutaan puuta heinää esimerkiksi viittaamalla asioihin väärillä termeillä. Se nyt vain olisi niin noloa!

Laadunvarmistusta

On pikkuruisen talvilomani viimeinen päivä, ja tässä minä vain istun kirjoittelemassa työstä eli kääntämisestä. En kuitenkaan malta olla kirjoittamattakaan, sillä löysin mielenkiintoisen näkökulman kirjoituksen käännösten laadun varmistamisesta.

Luciano Monteiron alkuperäinen teksti on englanninkielinen. Tässä suomenkielinen yhteenveto toimenpiteistä, joiden avulla kääntäjä voi taata, että työn jälki on hyvää:

1. Ensimmäinen versio. Suhteellisen nopeasti kirjoitettu ja pitkälti kääntäjän vaistoon ja kielikorvaan perustuva käännös.

2. Käännöksen tarkka läpikäyminen. Tässä vaiheessa kiinnitetään huomiota yksityiskohtiin. Haukankatseinen kääntäjä tarkistaa termit ja vertaa käännöstä tarkasti lähdetekstiin.

3. Käännöksen lukeminen ääneen. Tekstin lukeminen paljastaa sen heikot kohdat. Tässä vaiheessa kääntäjä tulostaa tekstin, lukee sen itselleen ja raapustelee marginaaleihin korjauksia, jotka tekevät käännöksestä hyvää ja luontevaa kohdekieltä.

4. Kielentarkistus. Käännökseen livahtaa aina kirotusvihre tai kymmenen. Kielentarkistusohjelma poimii ne tarkemmin kuin ihmissilmä – ainakin teoriassa. Wordin kielentarkistajaan ja vastaaviin apuvälineisiin ei silti kannata luottaa sokeasti.

Allekirjoitan Monteiron neuvot teoriassa. Käytännössä työ on kuitenkin erilaista, ainakin meillä käännöstoimistossa. Usein käännös pitää palauttaa niin pian, että kaikille vaiheille ei jää aikaa, ei ainakaan ääneen lukemiselle.

Laadusta ei kuitenkaan pidä eikä sovi tinkiä. Itse huolehdin käännösteni laadusta tällä hetkellä näin:

0. Käännettävän tekstin silmäileminen läpi.Otsikot, ingressit, rakenne, avainsanat. Moniaalla neuvotaan, että koko teksti tulisi lukea läpi ennen kääntämistä. Tällä tavalla tekstistä löytyy ydinsisältö, sävy ja ennen kaikkea termit, jotka on käännettävä oikein. Aina aika ei kuitenkaan riitä. Jos teksti on lyhyt (muutama sata sanaa), lukaisen sen läpi kokonaan. Pidemmät tekstit jäävät yleensä silmäilyn varaan. Mahdollisia käännösvaikeuksia tuottavien termien bongaamiseen tuntuu onneksi kehittyvän ajan myötä jonkinlainen intuitio.

1. Ensimmäinen versio. Tämä on usein jo melkein lopullinen versio. Luotan intuitioon ja kielikorvaan, mutta tarkistan myös termit ja selvitän mahdolliset epäselvyydet.

2. Viimeistelty versio. Kun käännös on valmis, pidän pienen tauon, jos voin. Sitten luen käännökseni. Varmistan, että tyyli pysyy samana alusta loppuun. Teen tekstistä mahdollisimman sujuvan, helppolukuisen ja selkeän. (Helppolukuisuus riippuu tietenkin asiakkaasta ja tekstityypistä. Kapulakielisestä lähdetekstistä on vaikeaa vääntää sujuvaa kohtetekstiä.)

3. Toisen kääntäjän tekemä oikoluku. Kahdet aivot tekevät parempia käännöksiä kuin yhdet. Työpaikallani on tapana, että kaikki käännökset oikoluetaan.

4. Vihoviimeinen viimeistely. Käyn läpi oikolukijan ehdottamat parannukset. Kollegani ovat onneksi tarkkaa joukkoa, ja yleensä hyväksyn suurimman osan heidän ehdotuksistaan. Vastuu käännöksestä ja sen oikeellisuudesta on tietenkin silti edelleen minun.

5. Koneellinen kielentarkistus. Kokemus on osoittanut, että käännökseen livahtaa aina jokin pieni, höveli virhe.

Näiden vaiheiden jälkeen uskallan päästää valmiin käännöksen käsistäni.

Jos olet kääntäjä, miten huolehdit käännöstesi laadusta? Olisi mukavaa kuulla työtavoistasi alla olevan kommenttiosaston kautta.

Kädetön kääntäjä

(Kirjoitin tämän alunperin tiistaina 5.7.11.)

Tänään töistä katkesi nettiyhteys. Olipas kädetön olo! Yritin kyllä kääntää sen tunnin ajan, kun verkkoon ei päässyt, mutta olin koko ajan hämmentynyt. Selasin sanakirjaa (hiiii-daaaas!) ja ihmettelin, miten kääntäjät tekivät työtään vielä viisitoista tai kaksikymmentä vuotta sitten. Lopulta lähdin lounaalle. Kun palasin, netti toimi taas ja työnteko onnistui.

Pelottavaa, miten riippuvainen olen netistä tälläkin tavalla. Enkä vain minä, vaan suurin piirtein kaikki ihmiset kaikilla aloilla, joilla etsitään, siirrellään, muokataan tai tuotetaan mitä tahansa tietoa tai sisältöä.

Netti ei kuitenkaan ole voittamaton. Eräässä käännöksessä esiintyi taivutettu substantiivi juotteet. En saanut sanasta mitään tolkkua, sillä metallitöihin kuuluva sana juote ei sopinut asiayhteyteen ollenkaan. Lopulta otin järeät aseet käyttöön ja kävin selaamassa paperista Nykysuomen sanakirjaa (osa J-K), jonka avulla lopulta selvisi, että sanahan oli pieleen taivutettu substantiivi juotti, eräänlainen ura kalliossa. Yleensä käyttämäni sähköinen sanakirja ei tarjonnut mitään käännöstä, joten otin toisen järeän aseen käyttöön, nimittäin WSOY:n loistavan Suomi-englanti-suursanakirjan. Ja sieltähän se sana sitten löytyi: a drog.

Ei hyvän sanakirjan voittanutta!

Vinkkejä matkustelevalle kääntäjälle

Musings from an overworked translator -blogista löytyi kokoelma vinkkejä, joiden avulla tien päällä viihtyvä kääntäjä voi huolehtia työnsä tehokkuudesta. Neuvot ovat peräisin Ana Iaria -nimiseltä kääntäjältä. Onpa mukavaa, että kokeneet kollegat vaivautuvat jakamaan oppimiaan asioita. Nuori kääntäjä nostaa hattua, kerää parhaat vinkit talteen ja – tietenkin – jakaa linkin eteenpäin.

Teksti on englanniksi, mutta tässä on pienet tiivistelmät ja ajatuksia kohdista, jotka kiinnostivat minua eniten. Listassa oli kymmenen neuvoa, tässä niistä kolme. Järjestysluvut vastaavat alkuperäisiä.

3. Tietokoneen virittäminen vastaamaan käyttäjänsä tarpeita. Artikkelissa mainitaan F.lux-ohjelma, joka säätää tietokoneen näytön kirkkautta kellonajan mukaan ja säästää urheasti naputtelevan kääntäjän silmiä ja aivoja turhalta rasitukselta. (Tätä pitää kokeilla!)  Yksi omista suosikeistani on Firefoxiin asennettava Adblock Plus, joka torjuu nettisivujen mainokset. Netti on erottamaton osa kääntäjän työtä, ja kaikkien tarpeettomien huomiosyöppöjen karsiminen näkymättömiin on tervetullut juttu.

5. Tiedostojen online-varastointi on äärimmäisen käytännöllistä kääntäjän näkökulmasta, koska tietoihin pääsee käsiksi mistä tahansa eikä tarvitse pelätä muistitikun katoamista. Veikkaan, että tämä trendi tulee jatkumaan ja monipuolistumaan. Miksi kantaa ulkoista kovalevyä tai muistitikkua mukanaan, kun on Dropbox? (Jos et vielä käytä Dropboxia, suosittelen lämpimästi sivulla esittelyvideon katsomista. Dropboxista saa ilmaista säilytystilaa 2 gigatavua. Jos otat Dropboxin käyttöön ja asennat sen tästä linkistä, saamme molemmat 250 megatavua ilmaista lisätilaa.)

6. Langaton internet-yhteys. Artikkelissa mainitaan monia tapoja päästä kiinni verkkoon. Jos reissaat, vilkaise vaikka näitä:

  • Fon. Fonin kautta on mahdollista päästä nettiin käytännössä missä vain. Rekisteröityminen on maksullista. Käyttäjä antaa muiden käyttää verkkoaan kotipaikakkunnallaan ja voi vastineeksi liittyä muiden verkkoihin, kun on ulkomailla.
  • Total Hotspots
  • Wi-Fi Finder

En ole käyttänyt näitä palveluita itse. Jos joku teistä lukijoista on, kertokaa kommenttiosiossa! Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla käytännön kokemuksista.

(Langattomien verkkojen yhteydessä täytyy tietenkin muistaa tietoturvallisuus. Kääntäjä käsittelee usein työssään luottamuksellisia tietoja, eli on parasta varoa. Sähköiset pöpöt ovat aina valmiina kiemurtelemaan varomattoman käyttäjän koneelle.)

* * *

Mitähän minusta kertoo, että jäin pohtimaan juuri näitä kolmea aihepiiriä: tietokoneen mukauttamista käyttäjänsä tarpeisiin, tietojen säilyttämistä internetissä kovalevyn sijaan ja langatonta verkkoa? Millainen kääntäjä olen?

Haluan tehdä työvälineistäni itseni näköisiä. Arvostan joustavuutta. En halua kanniskella tallennusvälineitä ympäriinsä. Haluan päästä käsiksi tiedostoihini helposti ja kätevästi. Työn tekeminen ilman verkkoa ja sen sisältämiä tietolähteitä olisi erittäin hankalaa. Minulle kääntäminen on tietokoneita, tiedostoja, tiedonhakua Googlella, sähköpostia. En ole ikinä kääntänyt mitään kynällä paperille. Taidan olla aikani lapsi, näppäimistö kädessä syntynyt.

Miten käännän 3/3: käännökselle löytyy ohjenuora

Kääntäminen on sitä, että otetaan teksti ja aletaan naputella – vai? Miten käännän -sarjan postauksissa kerron, millaiseksi oma työtapani on tässä matkan varrella hioutunut.

Sarjan kahdessa edellisessä osassa (osa 1 ja osa 2) kuvailin Christiane Nord -nimisen käännöstieteilijän ja kääntämisen opettajan kehittämää Käännösmuistiota (nimi on oma käännökseni, Nordin kysymyssarjan englanninkielinen otsikko on Translation Brief). Käännösmuistion avulla kääntäjän on helppo pysyä kärryillä siitä, millaista käännöstä kirjoittaa ja mihin tarkoitukseen.

Tämä onkin minulle tärkein kysymyspari ennen kuin alan kirjoittaa varsinaista käännöstä: mihin tarkoitukseen syntyvää käännöstä käytetään ja millainen sen käännöksen tulisi olla, jotta se palvelee kohdeyleisöä parhaiten?

Vastaus näihin kahteen kysymykseen on tärkein ohjenuorani, kun vihdoin ja viimein alan kirjoittaa varsinaista käännöstä. On helpompi tehdä työ, kun tietää, mitä on tekemässä.

Miten käännän 2/3: Tekstin sisältö ja rakenne

Kääntäminen on sitä, että otetaan teksti ja aletaan naputella – vai? Miten käännän -sarjan postauksissa kerron, millaiseksi oma työtapani on tässä matkan varrella hioutunut.

Sarjan edellisessä postauksessa esittelin Christiane Nordin kehittämän kysymyssarjan, jonka avulla kääntäjä pääsee kätevästi perille käännöksen viestintätilanteesta.

Seuraavaksi kysymyssarjassa kiinnitetään kääntäjän huomio myös itse tekstiin, ei pelkästään sitä ympäröivään viestintätilanteeseen.

  • Tekstin aihe
  • Lukijoiden ennakkotiedot
  • Rakenne
  • Sanasto

Tekstin aihe on totta kai niitä tärkeimpiä kysymyksiä. Joskus lähdetekstin aihe menee hutiin kohdekieliseltä lukijalta. Esimerkki elävästä elämästä: suomeksin kerran kurssityönä uutisen, jossa käsiteltiin juuri Nobelin voittaneen Doris Lessingin kirjailijanuraa. Ranskankielisessä lähdetekstissä käsiteltiin aika paljon Lessingin mainetta Ranskassa. Käännöstäni ei julkaistu missään, mutta kurssilla kuviteltiin, että se menisi Hesariin. Siksi käännöksestä kannatti poistaa kohtia, joissa pohdittiin Lessingin paikkaa ranskalaisten kirjahyllyissä, ja keskittyä uutisoimaan Nobel-voitto. Syntyvän käännöksen aihe poikkesi hiukan lähdetekstin aiheesta, mutta teksti palveli suomalaista kohdeyleisöä.

Lukijoiden ennakkotiedoilla tarkoitetaan tekstin ulkopuoliseen todellisuuteen liittyviä tekijöitä, joiden oletetaan olevan lähde- ja kohdetekstin lukijoiden tiedossa. Yhdysvalloissa enemmistö lukijoista tietää varmasti, mikä on Super Bowl. Jos alunperin amerikkalaisille lukijoille kirjoitettu teksti suomennetaan, kääntäjä saattaa haluta silti selittää vieraan käsitteen ja puhua amerikkalaisen jalkapallon vuosittaisesta liigaloppuottelusta.

Rakenne ei tarkoita sen kummempaa kuin sitä, missä järjestyksessä ja millä asetteluilla asia esitetään. Oman kokemukseni perusteella käännös seuraa yleensä lähdetekstin rakennetta. Mitä virallisempi teksti, sitä tarkemmin rakenteesta pidetään kiinni. Tai mitä ajattelisit jos vaikka ylioppilastodistuksen käännöksen rivit kulkisivat miten sattuu ja siitä olisi jätetty paloja pois?

Sanaston tarkastelu kertoo tekstistä valtavasti. Erikoisalan sanasto sulkee mattimeikäläiset ulkopuolelle ja vaatii kääntäjältä perehtyneisyyttä. Toisaalta esim. aivokirurgiasta on vaikea kirjoittaa ilman erikoissanastoa. Sanavalinnat myös luovat tekstin sävyt ja tunnelman, huumorin ja rivien välit. Sanavalinnat ovat yhteydessä myös tekstin funktioon.

Miten käännän -sarjan viimeinen osa löytyy täältä.

(Lähteenä käytetty:  NORD, Christiane. 1997. Translating as a purposeful activity: functionalist approaches explained. Manchester : St. Jerome.)