Miten käännän 1/3: Pohdin viestintätilannetta

Kääntäminen on sitä, että otetaan teksti ja aletaan naputella – vai kuinka? Miten käännän -sarjan postauksissa kerron, millaiseksi oma työtapani on tässä matkan varrella hioutunut.

Aloitan yleensä käännöksen kirjoittamisen pohtimalla käännöksen viestintätilannetta. Kirjoitin viestintätilanteesta ja sen osatekijöistä jo aikaisemmin oman postauksensa. Kaikki tekstithän ovat viestejä, ja niillä on aina kirjoittaja(t), lukija(t) ja julkaisukanava. Ne kirjoitetaan tiettynä aikana ja tietyssä paikassa ja yleensä myös jotain tarkoitusta varten. Kaikki tämä voi vaikuttaa siihen, millainen käännös kannattaa kirjoittaa. Ei siis kannata käännellä mutu-tuntumalla vaan pohtia tietoisesti, millainen käännös on paras mahdollinen juuri senkertaisessa viestintätilanteessa.

Viestintätilanteen pohtimisen tärkeys valkeni minulle muutama vuosi sitten yhdellä käännöskurssilla, joka oli pala opintojani. Se oli sellainen paljonpuhuttu salamanisku kirkkaalta taivaalta. Kurssin opettajat esittelivät Translation Briefin. (Jos tämä olisi elokuva, tähän kohtaan tulisi komea äänitehoste. TA-DAA!)

Translation Brief eli suomeksi vaikkapa Muistio käännöksestä on kääntäjän kultainen analyysiapu. Se on lista kysymyksiä, joiden avulla on kerrassaan näppärää analysoida käännöksen viestintätilannetta. Kysymykset on kehittänyt Christiane Nord -niminen käännöstieteilijä, ja ne kuuluvat seuraavasti:

Lähdetekstistä pohditaan…

  • Tekstin ensisijainen funktio (Jakobsonin tekstityypeistä on apua tämän miettimisessä)
  • Viestinnän osapuolet eli lähettäjä(t) ja vastaanottaja(t)
  • Julkaisuaika ja -paikka
  • Viestin kanava
  • Motiivi, eli miksi teksti on kirjoitettu

Kohdetekstistä pohditaan…

  • Tekstin ensisijainen funktio (kohdetekstin funktio ei välttämättä ole sama kuin lähdetekstin)
  • Viestinnän osapuolet
  • Julkaisuaika ja -paikka
  • Viestin kanava
  • Motiivi, eli miksi teksti on kirjoitettu

Vastailen näihin kysymyksiin joko päässäni tai paperilla. Käännösmuistion kirjoittaminen pakottaa pohtimaan lähdetekstiä ja syntyvää käännöstä monesta näkökulmasta.

Käännökseen liittyvä pohtiminen ei kuitenkaan lopu viestintätilanteen ajattelemiseen. Tuumailtavaa riittää tekstin rakenteessa ja sisällössäkin. Niistä lisää sarjan seuraavissa teksteissä: osa 2 ja osa 3.

(Lähteenä käytetty:  NORD, Christiane. 1997. Translating as a purposeful activity: functionalist approaches explained. Manchester : St. Jerome. – Translation Briefin -suomennokset omani.)

Viestintätilanne Jakobsonin mukaan

Kirjoitin taannoin siitä, miten Roman Jakobson jaottelee erityyppiset tekstit kuuteen eri kategoriaan. Tällä kertaa on vuorossa Jakobsonin ajatuksia siitä, mitä kaikkea viestintä pitää sisällään.

Kääntäminenkin on viestintää. Sen yhteydessä on hyvä muistaa, että mikään viesti ei koskaan ole olemassa tyhjiössä, vaan sitä ympäröi aina jokin tilanne, jonka sisällä se tapahtuu. Viestin ja tilanteen muodostamaa kokonaisuutta voidaankin kutsua viestintätilanteeksi.

Jakobsonin mukaan viestintätilanteessa on kuusi osatekijää:

1. konteksti eli tilanne, jossa viestintä tapahtuu
2. viestin lähettäjä
3. viestin vastaanottaja
4. viestin kanava
5. yhteinen kieli tai koodi
6. itse viesti

Esimerkiksi tämän blogin konteksti on 2010-luvun Suomi, mutta myös netti. Viestin lähettäjä olen yllättäen minä. Viestin vastaanottaja olet sinä – ja kaikki muut tätä lukevat. Kanava on blogi, sosiaalinen media ja netti yleensä. Ja niin edelleen.

Kaikki kuusi osa-aluetta kannattaa ottaa huomioon, kun aikoo kirjoittaa tekstin. Naputtelisin eri tavalla, jos kirjoittaisin sisustuslehteen tai vaikka ensimmäisiä äidinkielentuntejaan käyville ekaluokkalaisille.

Viestintätilanteen osaset kannattaa ehdottomasti ottaa huomioon myös käännöstyössä. Varsinkin yleisön tottumukset, odotukset ja mahdolliset ennakkotiedot käännetyn tekstin aihepiiristä vaikuttavat hyvin paljon siihen, millainen käännös kääntäjän kannattaa kirjoittaa. Kun kirjallisuutta suomennettiin 1900-luvun alkupuolella, lukijakunta oli tottunut siihen, että esimerkiksi henkilöiden nimet suomalaistettiin. Alice in Wonderland muuttui Liisaksi Ihmemaassa. Nykyään tällainen on jo paljon harvinaisempaa.

Kun puhutaan käännöksistä, viestin lähettäjän ja vastaanottajan väliin ilmestyy siis yksi viestin välittäjä lisää. Kääntäjä. (Mistä tulikin mieleeni kerrassaan mainiosti otsikoitu Täällä on ihminen välissä! -blogi, jossa kurkistellaan av-kääntäjän arkeen. Käykäähän tekin kurkistamassa, varsinkin jos termi ”av-kääntäjä” on vieras. Olemme kaikki vuorenvarmasti nauttineet av-kääntäjien työn tuloksista elämässämme.)

Tekstityyppejä Jakobsonin mukaan

Teksti on enemmän kuin vain sanoja jonossa. Kaikki teksti kirjoitetaan jotain tarkoitusta varten, oli sitten kyseessä sanomalehti tai tuokio Facebookin chatissa.

Kielitieteessä on esitetty useita erilaisten tekstityyppien luokituksia eli tekstitypologioita. Eri tarkoituksia varten kirjoitetaan erityyppisiä tekstejä.

Itse käytän yleensä kirjoittamisen ja kääntämisen apuna Roman Jakobsonin esittämää luokitusta. (Käytän miten ja mihin? Siitä tulee postaus myöhemmin, pysykää kanavalla.)

Jakobsonin mukaan erilaisia tekstityyppejä on kuusi. Tekstin tyypillä tarkoitetaan sitä, mihin päämäärään teksti pyrkii ja miksi se on kirjoitettu. Puhun tässä kirjoitetuista teksteistä, mutta asia pätee ihan yhtä hyvin vaikka puheeseen tai morsetukseen.

1. Referentiaaliset (engl. referential) tekstit viittaavat tekstin ulkopuoliseen todellisuuteen. Niiden päätehtävä on välittää tietoa. Referentiaalisesti voisin vaikkapa kertoa, että Pariisi on Ranskan pääkaupunki.

2. Emotiiviset (emotive) tekstit ilmaisevat tunnetiloja. Yök!

3. Konatiivisilla (conative) teksteillä pyritään vaikuttamaan viestin vastaanottajaan. Tule tänne! Lue tämä! Reagoi tähän uutiseen tällä tavalla!

4. Faattisen (phatic) viestin tärkein tehtävä on ylläpitää yhteyksiä tekstin lähettäjän ja vastaanottajan välillä. Tähän lokeroon sijoittuvat esimerkiksi tervehdykset, jotka sinänsä harvoin sisältävät tietoa, mutta jotka ovat silti tarpeen, jotta viestit kulkevat. Niin että hyvää päivää vaan, mukavaa kun tulit!

5. Metakielellinen (metalingual) teksti viittaa kieleen itseensä ja kielen käyttämiseen. (Mitä tarkoittaa ”onomatopoeettinen”?)

6. Runollinen (poetic) teksti on esteettinen. Sanojen käyttötapa on tarkoitus itsessään. Teksti miellyttää – tai ärsyttää, riippuu lukijan mausta.

Se, mihin tarkoitukseen teksti kirjoitetaan, vaikuttaa siihen, miten se kirjoitetaan. Jos kirjoittaisin vaikkapa tietokirjaa (referentiaalista tekstiä), kirjoittaisin eri tavalla kuin kirjoittaessani mainoslauseita (pääasiassa konatiivista) tai novelleja (enimmäkseen poeettista).

Enemmistö ihmisistä varmasti myös tunnistaa tekstityyppien eroja sen kummemmin miettimättä. Uutisen huomaa heti uutiseksi ja runon runoksi. Tekstityyppi vaikuttaa automaattisesti myös siihen, miten tekstiä luetaan. Esimerkiksi uutiseen suhtaudutaan automaattisesti varsin vakavasti ja sen oletetaan kertovan faktoja maailmasta. Runoja luetaan sitten eri silmin.

(Tätä postausta kirjoittaessani tarkistin detaljeja muun muassa täältä.)