Melkeinpä toivon, että olisin freelancer voidakseni kannattaa kansainvälistä No Peanuts! for Translators -kampanjaa nykyistä painokkaammin.
”If you’re not a monkey, stop working for peanuts!” Kansainväliseksi levinneen kampanjan slogan kannustaa kääntäjiä ja tulkkeja vaatimaan työstään asianmukaisia palkkioita. Saan itse kuukausipalkkaa, en siis joudu (pääse?) neuvottelemaan yksittäisiä käännöspalkkioita toimeksiantajien kanssa tai määrittelemään taksaani kuten freelancer-kollegat. En onneksi joudu puolustamaan palkkiotoivettani tai omaa ammattitaitoani joutuessani tekemisiin sellaisten toimeksiantajien kanssa, jotka vaativat nopeita ja laadukkaita käännöksiä mutta tarjoavat palkkioita, jotka eivät millään tavalla vastaa kääntäjän ammattitaitoa.
Sain taannoin työtarjouksen kansainväliseksi kasvaneelta suomalaisyritykseltä, jonka sisäinen käännösosasto sijaitsee Liettuassa. Tarjolla olisi ollut haastavia ja mielenkiintoisia käännöksiä suomesta englantiin ja englannista suomeen. Entäs kuukausipalkka? Hulppeat tuhat euroa. Liettuassa summalla ilmeisesti eläisi varsin hyvin. Suomen näkökulmasta summa on kuitenkin naurettavan pieni. Naurettavuutta ja ärsyttävyyttä lisää se, että palkanmaksaja olisi ollut suomalainen yritys. Yrityksen sisällä varmasti tiedetään, kuinka pieni palkka tuhat euroa on ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneelle kääntäjälle. Yritys teki myös palkkiotarjouksellaan hyvin selväksi, kuinka paljon arvostaa käännösammattilaisiaan.
Siinäpä sitten puntaroin: Vakityö ulkomailla olisi ollut tervetullut sulka hattuun. Olisin halunnut muuttaa ulkomaille. Liettua ja liettuan kieli kiinnostivat. Samalla olisin kuitenkin valuttanut suomalaisten kääntäjien työtä Baltiaan ja vetänyt mattoa kollegoiden jalkojen alta. En olisi koskaan kehdannut katsoa ketään kollegaa silmiin.
En ottanut työtä vastaan.
En ole koskaan kokeillut tinkimistä kampaajalla. Jos kokeilisin, todennäköisesti kampaajani nauraisi makeasti, laskisi sakset kädestään ja toteaisi, että jos minä maksan vain puolikkaan hinnan, hän leikkaa hiukset vain toiselta puolelta tai vaihtoehtoisesti joka puolelta, mutta huonosti. Lopuksi varmaan saisin lämpimän toivotuksen hankkia jatkossa kampaajapalveluni muualta.
Kampaajan tavoin kääntäjäkin on ammattilainen, joka tarjoaa ammattitaitonsa asiakkaan käyttöön. Kääntäjällä tulee olla oikeus pyytää asianmukaista palkkaa palvelustaan. Eihän kukaan ilmoita kampaajalle hintaa, jonka aikoo maksaa leikkauksesta. Kampaaja tekee työnsä ja rahastaa asiakkaalta haluamansa summan – eikä totisesti polje omia hintojaan, sen verran kampaajalla käynti nykyään maksaa.
Miksi siis toimeksiantajien tulisi voida sanella kääntäjien palkkiot? Freelance-kääntäjiään ja näiden työn laatua arvostavien käännöstoimistojen ja muiden toimeksiantajien tulee olla valmiita neuvottelemaan käännöspalkkoista ja tulemaan puolimatkaan kääntäjää vastaan. Loppujen lopuksi käännöstoimistojenkin menestys riippuu nimittäin juuri kääntäjien työn laadusta. Riittävä korvaus työstä on mitä parhain laadun tae.
Toivon, että alalle tulevat uudet kääntäjät arvostavat omaa osaamistaan niin paljon, että hinnoittelevat työnsä kyllin hyvin. Omista opiskeluajoistani on niin lyhyt aika, että muistan hyvin aloittelevan kääntäjän ristitulen: kokemattoman kääntäjän saattaa olla vaikeaa saada toimeksiantoja, joten syntyy houkutus kääntää halvalla. Työnsä alihinnoittelijat kuitenkin ampuvat kollegoita nilkkaan ja vetävät koko alaa kohti palkkakuoppaa.
Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton palkkiokyselyt antavat osviittaa siitä, miten suomalaiset asiatekstinkääntäjät tällä hetkellä hinnoittelevat työnsä. Tässä myös suora linkki uusimpaan eli vuoden 2010 asiatekstinkääntäjien palkkiokyselyyn. No Peanuts! -kampanjan sivuilla on myös käytännön neuvoja kääntäjille ja tulkeille, jotka haluavat saada työstään riittäviä palkkioita. Pelkillä pähkinöillä ei kukaan elä. Solidaarisuus omaa ammattikuntaa kohtaan takaa sen, että työmme ja ammattitaitomme saa ansaitsemansa arvostusta – ja että kääntäjät saavat jatkossakin leipää pöytäänsä ja voita leivälleen.
Kielen päällä 