Terveisiä suomentajien kesäkoulusta!

Vietin viime viikolla neljä päivää kirjallisuuden kääntäjille suunnatussa englanti–suomi-kesäkoulussa, jonka järjestivät Kirjallisuuden vientikeskus FILI, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto SKTL sekä Suomen Journalistiliiton kääntäjien ammattiosasto KAOS.

Kesäkouluun osallistui kahdeksan uraansa aloittelevaa suomentajaa, joista minä olin yksi. Lisäksi sinne saapui Isosta-Britanniasta ja Yhdysvalloista kahdeksan suomesta englantiin työskentelevää kirjallisuuden kääntäjää, jotka niin ikään ovat uransa alkupuolella. Meitä mentoroi yhteensä neljä konkarisuomentajaa ja neljä kokenutta englannintajaa.

Olen kääntänyt urallani enemmän asiatekstejä kuin proosaa. Oli mahtavaa päästä vaihteeksi todella syventymään suomentamiseen. Odotin kesäkoulua ihan innoissani enkä suotta – se oli nimittäin oivallinen! Jatka lukemista Terveisiä suomentajien kesäkoulusta!

Yksi ulkoistaa, toinen polkee palkkioita, kolmas vähät välittää laadusta

Olin pari viikkoa poissa Suomesta ja verkosta. Niinä parina viikkona audiovisuaalisen kääntämisen rintamalla on tapahtunut paljon. Yritän tällä blogiviestillä kartoittaa tapahtumia ja ennen kaikkea suomalaisen (av-)kääntäjäyhteisön reaktioita.

Ensin Maikkari ja Broadcast Text, sitten Netflix.

Maikkari ulkoisti av-kääntämisen (tekstittämisen) Broadcast Text International -konsernin tytäryhtiö BTI International Oy:lle lokakuun alussa. Broadcast Textiä on jo pitkään moitittu kääntäjien palkkioiden ja työolojen polkemisesta. BT ei ole toistaiseksi myöskään suostunut neuvottelemaan palkkioista kääntäjien kanssa, minkä vuoksi monet Maikkarin kääntäjät ovat pitäneet irtisanoutumista ainoana vaihtoehtona. Nyt kaikki Suomen mediatalot Yleä lukuunottamatta ovat ulkoistaneet käännöstoimintansa.

En löytänyt yhtään uutista, jossa Broadcast Text Internationalin tai BTI:n edustajat olisivat kommentoineet kääntäjänpalkkioiden ympärillä riehuvaa keskustelua. (Jos sellaisia löytyy, linkitättehän kommenttiosastoon!) Sen sijaan sellaisia uutisia löytyi useita, joissa mainittiin, että konsernin ja yhtiön edustajia ei tavoitettu tai kommentteja ei herunut.

Omilla kotisivuillaan Broadcast Text International ilmoittaa haluavansa pitää kääntäjänsä freelancereina (työsuhteen solmimisestahan koituisi työnantajalle eli Broadcastille velvollisuuksia) ja kieltäytyy sitoutumasta av-kääntäjien minimipalkkioihin.

Onneksi meistä kääntäjistä lähtee ääntä. Av-kääntäjät ovat kiivenneet barrikadeille, ja ulkoistamisesta on keskusteltu mediassa. Hyvä! SKTL, KAJ ja Journalistiliitto paheksuvat ulkoistuksia. Lisäksi yliopistojen kääntäjänkoulutuslaitokset moittivat Maikkaria lyhytnäköisyydestä, kyvyttömyydestä ymmärtää tv-tekstittämisen vaativuutta ja arvostuksen puutteesta kääntäjiään kohtaan.

Kääntäjien on vedettävä nyt yhtä köyttä. (Tuntuupa dramaattiselta kirjoittaa näin. Mutta tottahan se on!) Toivon erityisesti, että kääntämisen opiskelijat pysyvät lujana eivätkä suostu hankkimaan cv:n täytettä tekemällä työtä pilkkahintaan. Kun olin vielä opiskelija, samainen Broadcast Text lähetteli välillä viestejä yliopiston sähköpostilistoille houkutellakseen meistä opiskelijoista halpaa työvoimaa. En hakenut Broadcastilta töitä, koska sillä oli jo silloin hintojen polkijan maine. Ajattelin, että jos omalta osaltani luisuttaisin käännösalaa syvemmälle palkkakuoppaan, en ikinä kehtaisi katsoa kollegojani silmiin.

Matalat palkkiot ja huonot työolot ovat vaivanneet alaa jo pitkään, mutta tämä ulkoistamisjupakka tuntuu katkaisseen kamelin selän. Kissaa nostetaan nyt pöydälle oikein urakalla. Hyvä niin. On pöyristyttävää seurata, miten av-kääntäjiltä vedetään tällä hetkellä mattoa jalkojen alta.

Samaan aikaan toisaalla: Suomeen rantautunut online-videopalvelu Netflix on käyttänyt ohjelmissaan luvatta DivX-verkkoyhteisön harrastajakäännöksiä. Asiasta uutisoi esimerkiksi Yle. Tässä on tekijänoikeuskiemuroita kerrakseen: harrastajien tekemät tekstityksethän on tehty tekijänoikeuksien suojaamasta materiaalista ja tarkoitettu elokuviin ja tv-sarjoihin, joita levitetään verkossa laittomasti. Lisäksi kääntäjäliittojen ja Journalistiliiton mukaan Netflixin esimerkki lisää entisestään uhkaa av-käännösalan muuttumisesta työmarkkinoiden läpikulkupaikaksi ja matalapalkka-alaksi.

Täällä on ihminen välissä -blogin pitäjä pääsi tällä viikolla keskustelemaan Netflixin Chief Product Officerin kanssa ja julkaisi tänään yhteenvedon keskustelusta. Jos et klikkaa mitään muuta linkkiä, klikkaa tätä!

Kaiken kaikkiaan [Chief Product Officer] Neil Huntin kommentit osoittivat täydellistä ymmärtämättömyyttä av-käännösalasta ja piittaamattomuutta tekstitysten sisällöstä. Ilmeisesti Netflixille pääasia on, että jotakin tekstiä vilkkuu ruudulla, jotta voidaan sanoa että juu-juu, kaikki on tekstitetty suomeksi.

Meidän suomalaisten lienee aika hyvästellä hyvät PISA-tulokset. Tv-tekstitykset tukevat lasten lukutaidon kehittymistä. Mistä suomalaiset oppivat lukemaan, jos laadukkaiden tekstitysten sijasta television ja tietokoneen ruudulle alkaa pongahdella mitä hyvänsä huttua, jonka on kirjoittanut joko kouluttamaton harrastajakääntäjä tai ulkoistettu, mahdottomien työolojen ja ala-arvoisen palkan keskellä töitä paiskiva freelancer?

Haluatko kääntäjäyrittäjäksi? SKTL kouluttaa.

Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ja Omnian aikuisopisto järjestävät kääntäjille suunnattua yrittäjyyskoulutusta. Seuraava koulutus alkaa syksyllä 2012, kestää puolitoista vuotta ja johtaa yrittäjän ammattitutkintoon. Hakuaika on käynnissä 15.8. asti. Lisätietoja täältä.

Ei pelkkiä pähkinöitä: kääntäjien palkkioista ja solidaarisuudesta

Melkeinpä toivon, että olisin freelancer voidakseni kannattaa kansainvälistä No Peanuts! for Translators -kampanjaa nykyistä painokkaammin.

”If you’re not a monkey, stop working for peanuts!” Kansainväliseksi levinneen kampanjan slogan kannustaa kääntäjiä ja tulkkeja vaatimaan työstään asianmukaisia palkkioita. Saan itse kuukausipalkkaa, en siis joudu (pääse?) neuvottelemaan yksittäisiä käännöspalkkioita toimeksiantajien kanssa tai määrittelemään taksaani kuten freelancer-kollegat. En onneksi joudu puolustamaan palkkiotoivettani tai omaa ammattitaitoani joutuessani tekemisiin sellaisten toimeksiantajien kanssa, jotka vaativat nopeita ja laadukkaita käännöksiä mutta tarjoavat palkkioita, jotka eivät millään tavalla vastaa kääntäjän ammattitaitoa.

Sain taannoin työtarjouksen kansainväliseksi kasvaneelta suomalaisyritykseltä, jonka sisäinen käännösosasto sijaitsee Liettuassa. Tarjolla olisi ollut haastavia ja mielenkiintoisia käännöksiä suomesta englantiin ja englannista suomeen. Entäs kuukausipalkka? Hulppeat tuhat euroa. Liettuassa summalla ilmeisesti eläisi varsin hyvin. Suomen näkökulmasta summa on kuitenkin naurettavan pieni. Naurettavuutta ja ärsyttävyyttä lisää se, että palkanmaksaja olisi ollut suomalainen yritys. Yrityksen sisällä varmasti tiedetään, kuinka pieni palkka tuhat euroa on ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneelle kääntäjälle. Yritys teki myös palkkiotarjouksellaan hyvin selväksi, kuinka paljon arvostaa käännösammattilaisiaan.

Siinäpä sitten puntaroin: Vakityö ulkomailla olisi ollut tervetullut sulka hattuun. Olisin halunnut muuttaa ulkomaille. Liettua ja liettuan kieli kiinnostivat. Samalla olisin kuitenkin valuttanut suomalaisten kääntäjien työtä Baltiaan ja vetänyt mattoa kollegoiden jalkojen alta. En olisi koskaan kehdannut katsoa ketään kollegaa silmiin.

En ottanut työtä vastaan.

En ole koskaan kokeillut tinkimistä kampaajalla. Jos kokeilisin, todennäköisesti kampaajani nauraisi makeasti, laskisi sakset kädestään ja toteaisi, että jos minä maksan vain puolikkaan hinnan, hän leikkaa hiukset vain toiselta puolelta tai vaihtoehtoisesti joka puolelta, mutta huonosti. Lopuksi varmaan saisin lämpimän toivotuksen hankkia jatkossa kampaajapalveluni muualta.

Kampaajan tavoin kääntäjäkin on ammattilainen, joka tarjoaa ammattitaitonsa asiakkaan käyttöön. Kääntäjällä tulee olla oikeus pyytää asianmukaista palkkaa palvelustaan. Eihän kukaan ilmoita kampaajalle hintaa, jonka aikoo maksaa leikkauksesta. Kampaaja tekee työnsä ja rahastaa asiakkaalta haluamansa summan – eikä totisesti polje omia hintojaan, sen verran kampaajalla käynti nykyään maksaa.

Miksi siis toimeksiantajien tulisi voida sanella kääntäjien palkkiot? Freelance-kääntäjiään ja näiden työn laatua arvostavien käännöstoimistojen ja muiden toimeksiantajien tulee olla valmiita neuvottelemaan käännöspalkkoista ja tulemaan puolimatkaan kääntäjää vastaan. Loppujen lopuksi käännöstoimistojenkin menestys riippuu nimittäin juuri kääntäjien työn laadusta. Riittävä korvaus työstä on mitä parhain laadun tae.

Toivon, että alalle tulevat uudet kääntäjät arvostavat omaa osaamistaan niin paljon, että hinnoittelevat työnsä kyllin hyvin. Omista opiskeluajoistani on niin lyhyt aika, että muistan hyvin aloittelevan kääntäjän ristitulen: kokemattoman kääntäjän saattaa olla vaikeaa saada toimeksiantoja, joten syntyy houkutus kääntää halvalla. Työnsä alihinnoittelijat kuitenkin ampuvat kollegoita nilkkaan ja vetävät koko alaa kohti palkkakuoppaa.

Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton palkkiokyselyt antavat osviittaa siitä, miten suomalaiset asiatekstinkääntäjät tällä hetkellä hinnoittelevat työnsä. Tässä myös suora linkki uusimpaan eli vuoden 2010 asiatekstinkääntäjien palkkiokyselyyn. No Peanuts! -kampanjan sivuilla on myös käytännön neuvoja kääntäjille ja tulkeille, jotka haluavat saada työstään riittäviä palkkioita. Pelkillä pähkinöillä ei kukaan elä. Solidaarisuus omaa ammattikuntaa kohtaan takaa sen, että työmme ja ammattitaitomme saa ansaitsemansa arvostusta – ja että kääntäjät saavat jatkossakin leipää pöytäänsä ja voita leivälleen.

Linkki: ennakkopäätös tekijänoikeuksista kääntäjän hyväksi

Loistavaa, kerrassaan loistavaa!

Kaunokirjallisuuden kääntämisen alalla saavutettiin viime perjantaina pieni etappi suomentajien hyväksi.

Korkein oikeus ratkaisi merkittävän tekijänoikeusriidan tekijän eduksi

Korkein oikeus antoi 4.11.2011 merkittävän ennakkopäätöksen koskien tekijänoikeuksia. Kyse on käännöskirjan julkaisemisesta Loisto-pokkarina ilman kääntäjän lupaa. Tapaus on ollutvireillä [sic] jo vuodesta 2006 lähtien, jolloin kääntäjä haastoi WSOY:n ja Taskukirja Loisto Oy:n käräjäoikeuteen. Helsingin käräjäoikeus sekä myöhemmin hovioikeus tuomitsivat jutun kääntäjän hyväksi.

Korkein oikeus katsoi ratkaisussaan, että  Loisto toimi erillisen kustantamon tavoin, jolloin tekijänoikeuslakia rikottiin siirtämällä oikeuksia luvatta alkuperäiseltä kustantajalta toiselle.

Loput uutisesta voi lukea Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton sivuilta.

Kaunokirjallisuuden kääntäjillä on Suomessa muutenkin näinä aikoina jännät paikat. Paljon keskustellaan esimerkiksi sähköisesti julkaistavien kirjojen käännöspalkkioista. Onko riittävää maksaa suomentajalle kertakorvaus tehdystä työstä vai esimerkiksi provisiot jokaisesta ladatusta kirjasta? Käsittääkseni suomentajien yleinen mielipide kallistuu jälkimmäiseen suuntaan.

Yllä mainittu ennakkopäätös vienee tekijänoikeus- ja palkkiokäytäntöjä oikeaan suuntaan ainakin pokkarijulkaisujen osalta. Toivottavasti hyvä kehitys jatkuu kaunokirjallisuuden kääntämisen muillakin osa-alueilla.