”Puna-alpi, kaikkien aristokraattien sankari!”

Arvoisat lukijat, haluan suositella teille blogia.

Suvi on kääntäjä (ja manttelinperijäni Spinin novellisuomennosvastaavana), joka pohtii Paperiaaveet-blogissaan ”kirjallisuutta, maailmankaikkeutta ja kaikkea”. Siinä sivussa hän kirjoittaa kerrassaan hykerryttäviä virkkeitä:

Kirja teki minuun vaikutuksen monella tavalla, joista kaikki eivät ole kirjalle eduksi.

Lukijalle kerrotaan jatkuvasti, että Marguerite on sekä Euroopan kaunein että älykkäin nainen. Tarina harvemmin tukee tätä kuvausta, mutta joka tapauksessa sankarittaremme on ihmeellisin olento, joka koskaan on esteettisesti antanut pitsiliinansa hulmuta tuulessa.

Ja tietenkin:

Puna-alpi, kaikkien aristokraattien sankari!

Blogi löytyy täältä. Kliketi-klik ja hyviä lukuhetkiä!

Muokkaus 29.4.13: päivitin linkin viemään uuteen osoitteeseen.

Mainokset

Lehti leviää maailmalle: Spinin arvostelu auf Deutsch

Kesällä 2011 julkaistu Spinin englanninkielinen numero on saanut huomiota maailmallakin. Löysin tänään linkin tähän saksankieliseen arvosteluun.

Saksani on melko ruosteessa, joten en viitsinyt kahlata tekstiä kovin tarkasti läpi. Englanninkielisen erikoisnumeron julkaiseminen oli kuitenkin selvästi hyvä veto. Sen avulla suomea taitamattomatkin pääsevät kurkistamaan suomalaiseen fandomiin.

Sääli vain, että arvostelussa ei nähdäkseni mainittu yhtäkään kääntäjää. Tyypillistä: jos käännös on hyvä, kukaan ei sano mitään. Jos käännös sen sijaan on kökkö, siitä muistetaan kyllä mainita. Näinhän se menee. Yhtenä kääntäjistä olen joka tapauksessa tyytyväinen, kun lehti leviää ja käännöksiä luetaan. Sitä vartenhan käännökset tehtiinkin!

(Here’s the same in English, in case my link to fandomobserver.de brings back visitors. Hallo und willkommen if you found your way here from there.)

The special English-language issue of Spin, published in the summer 2011, is gaining attention abroad. Just today, I discovered this review in German.

As my Deutsch quite rusty, I didn’t read through the article in close detail. However, publishing an issue in English seems to have been a great move: it provides a sneak peek into the Finnish fandom for people who can’t read Finnish.

It’s a bit of a shame, though, that the reviewer did not seem to mention any of Spin’s translators. That’s actually rather typical: good translations get no feedback, but if the translation is bad, people do complain. That’s the way of the world. But oh well, as one of the translators, I’m still happy when the magazine gets circulated and our translations get readers. That’s why they were made, after all.

Englanninkielistä numeroa myytiin Finncon-Animeconissa 2011. / The English special issue sold at Finncon-Animecon 2011.

Pienlehtien tilausten säilyttävä arvonlisäverottomina

Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry puolustaa pienlehtien tilausten arvonlisäverottomuutta. Tässä suora lainaus:

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan on linjattu, että sanoma- ja aikakauslehtien tilausmaksujen arvonlisäverottomuudesta luovutaan osana valtion säästötavoitteita. Kahdensadan kulttuurilehden yhteenliittymä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry vaatii, että pienlehtien tilausten on jatkossakin säilyttävä arvonlisäverottomina.Pienlehtien tilausmaksuista kertyvä arvonlisävero on valtion kassassa vain pikkuruinen pisara meressä. Sen sijaan lehtien kannalta tilausmaksujen arvonlisäveron nosto saattaa johtaa monen jo entisestään minimibudjetilla ja vapaaehtoistyönä tehtävän kulttuurilehden lakkauttamiseen kun osa lehtien tilaajista kaikkoaa ja siten lehtien tulot vähenevät. Myös kirjastojen pienlehtien tilaukset vähenevät jos tilausmaksut nousevat arvonlisäveron verran. Lisäksi arvonlisäveron nosto aiheuttaa välillisiä kustannuksia ja lisää tarpeetonta verobyrokratiaa lehtien toimituksissa, sillä kertyneet verot on maksettava ja ilmoitukset hoidettava määräajoin.

Kultin jäsenlehdet edustavat erilaisia kulttuurisia taustoja ja aate- ja mielipidesuuntia sekä pitävät yllä median moniäänisyyttä. Nämä lehdet eivät pelkästään kerro kulttuurisen kentän vireydestä vaan heijastavat koko suomalaisen kansalaisyhteiskunnan moninaisuutta. Ne tarjoavat sellaisia yhteiskunnallisen keskustelun areenoita ja ennen kaikkea monipuolisia ja moniäänisiä sisältöjä, joille ei valtamediasta löydy sijaa. Juuri moniäänisyyttä tarvitaan maassa, jossa joukkoviestinten sisällöt samankaltaistuvat ja niiden omistus keskittyy entisestään.

(lähde ja lisätietoja)

Puuhastelen itsekin pienen lehden vapaaehtoisessa toimituskunnassa. Täältä ruohonjuuritasolta käsin näyttää siltä, että valtion kassaan kertyvän, suhteellisen pienen rahamäärän hinta on aimo annos vaivaa ja harmia lehtien toimituksille.

Miksi kiristää niiden pienten toimitusten vyötä, jotka jo nyt toimittavat lehtiään omasta selkänahastaan, silkan mielenkiinnon ajamina ja voittoa tavoittelematta? Vaihtoehtoisia näkökulmia tarjoilevan ja alakulttuurien tarpeita palvelevan median toiminnan hankaloittaminen on pieni säästö Suomelle, mutta suuri menetys suomalaisille.

Finncon-tunnelmia

Terveisiä Turun Finncon-Animeconista! Istun Kauppakorkeakoulun tiloissa Tutkan ja TSFS:n pöydän takana kirjoittamassa tätä, koska kotona ei ole vieläkään nettiä.

Yliopistoalueella kulkee tuhansia scifi-, fantasia- ja animeharrastajia. En varmaan erehdy paljon, kun väitän, että ainakin puolet kävijöistä harrastaa cosplayta. Naruto tuntuu olevan aika suosittu sarja. Olen bongannut myös monta Mariota ja Luigia haalareissaan. Ehkä vakuuttavin ilmestys oli Dr Who, ilmetty David Tennantin kopio. Kuhina ja puhina ja alakulttuureihin kuuluvien me-henkeä puhkuva into täyttää ilman. Ystäväni M on yksi tapahtuman päävastuunkantajista ja kulkee ympäriinsä radiopuhelimen ja kahden kännykän kanssa. Täytyy nostaa hattua kaikille vapaaehtoisille, koska tällaisen tapahtuman järjestäminen on kaikkea muuta kuin pikkujuttu.

Minulle kohta päättyvän Finnconin hienoin hetki oli Nalo Hopkinsonin kunniavieraspuhe. (Toisen kunniavieraan, Richard Morganin, kunniavieraspuhe jäi minulta valitettavasti kuulematta. Mutta ehkä joku muu bloggaa siitä.)

Hopkinson piti puheensa lauantaina aamupäivällä ja puhui muun muassa siitä, että kirjoittaminen on itse asiassa kääntämistä. Abstrakteja ideoita käännetään sanoiksi paperille tai vaikkapa kuviksi kirjan kanteen tai elokuvateatterin valkokankaalle.

Tein puheen alussa muistiinpanoja ja aioin toden totta kirjoittaa tätä paremman selonteon tänne blogiin. Muistiinpanojen tekeminen loppui kuitenkin lyhyeen, kun Hopkinson veti esiin erään tietyn Spinin numeron ja alkoi puhua siinä julkaistusta novellistaan Riding the Red, ”jonka on suomentanut Jenni Perälä”.

Suomalaiseen päähäni on taottu, että omakehusta löyhähtää lemu. Olen oppinut itseni kieltämistä ja tarpeetonta vaatimattomuutta halki peruskoulun. Mutta kai siitä sentään saa kirjoittaa, jos joku muu kehuu? Joku oli nimittäin kääntänyt suomennostani takaisin englanniksi tai ainakin kuvaillut tekstiä Hopkinsonille. (Jos sinä olet se joku, niin jätä kommentti!) Hopkinson vuorostaan kehui käännöstä kaiken kansan kuullen, ja minä istuin yleisössä ällikällä lyötynä ja virnistelin hölmistyneesti.

Hopkinson myös kiinnitti huomiota ilmiöön, joka on erittäin mielenkiintoinen näin kääntäjän näkökulmasta. Hopkinsonin kirjat nimittäin saavat yleensä varsin hyviä arvosteluja, kun ne julkaistaan alkuperäisteoksina. Käännökset puolestaan saavat yleensä huonoja arvosteluja. Lieneekö osasyy siinä, että alkuperäisteosten henkilöhahmojen ääni hukkuu käännettäessä, Hopkinson pohti. Voiko teksti toimia, jos vaikkapa jamaikalainen henkilöhahmo käännetään kuulostamaan tavalliselta, keski-ikäiseltä valkoihoiselta? Onko hahmo silloin enää uskottava? Hukkuuko teoksen sisäinen ryhti ja rakenne?

Tiettyjä kielellisiä piirteitä on toisaalta mahdotonta kääntää. Jamaikalainen henkilöhahmo saattaa puhua Jamaikan englantia, jolle ei ole suomalaista vastinetta. Toki hahmon voisi kääntää vaikkapa haastelemaan savoa, mutta suomalaisessa lukijassa tällainen käännösratkaisu herättäisi todennäköisesti lähinnä kummastusta ja hilpeyttä.

Riding the Red -novellin isoäiti puhuu murteellista englantia, jota Nalo Hopkinson luki ääneen jamaikalaisella aksentilla. Kun suomensin novellia, päätin, etten korvaisi puheenpartta millään suomalaisella murteella. Sen sijaan käytin vanhahtavia sanavalintoja, jotta isoäidin yksilöllinen ääni erottuisi muusta tekstistä. Hopkinsonin mielestä tämä oli hyvä ratkaisu. (Tässä kohdassa virnistelin, jos mahdollista, vielä vähän leveämmin ja hölmistyneemmin.)

Kävin tilaisuuden lopuksi esittäytymässä. Hopkinson oli oikein ystävällinen ja mukava. En ole koskaan aikaisemmin tavannut henkilökohtaisesti ketään, jonka tekstejä olen suomentanut. Muiden Spiniin suomentamieni novellien kirjoittajat ovat jääneet satunnaisiksi parin sähköpostin mittaisiksi tuttavuuksiksi. Hopkinson kannusti suomentajia olemaan aina yhteydessä kirjailijoihin, jos suinkin mahdollista. Ainakin hän itse tekee mielellään yhteistyötä kääntäjiensä kanssa. Kysymykset ja tarve selittää kuulemma saavat Hopkinsonin itsensä pohtimaan kirjoittamista ja sanoja aivan uudella tavalla.

Tämä sinänsä ei yllätä minua. Myös esimerkiksi Hannu Rajaniemi teki yhteistyötä suomentajansa kanssa. Rajaniemen uutuuskirja Kvanttivaras nimittäin julkaistiin alunperin englanniksi nimellä The Quantum Thief. Rajaniemi kuvailee tämän yhteistyön tuloksia haastattelussa, joka Spinin englanninkielisessä numerossa Finnconin kynnyksellä. Hankkikaa lehti käsiinne (kaikki joukolla kirjastoon!) ja lukekaa sieltä lisää. Tai tulkaa seuraavien muutaman tunnin aikana tänne Kauppakorkeakoulun tiloihin ja ostakaa uusin numero tästä TSFS:n ja Tutkan yhteispöydältä huikeaan 3,5 euron hintaan. Samalla voitte moikata allekirjoittanutta.

Etualalla Spinin uusin englanninkielinen numero, joka tuli painosta Finncon-perjantaina.

 

Rintanapit eli oleellinen osa fandom-kulttuuria.

Netti katkesi ja kääntäjä fuskasi heti

Muutin eilen. Tänään palasin siivoamaan vanhaa kotiani. Mikä loistava tilaisuus hyödyntää kämppisteni nettiyhteyttä! Nettilomani ei siis ala kovinkaan tehokkaasti. Tässä istun ja fuskaan, minkä ehdin.

Näin kirjoitin päivällä:

* * * * *

Sunnuntai 5.6. – ensimmäinen päivä netittömässä kodissa

(Kielenhuoltajat suosittelevat Internetin kirjoittamista isolla. Käytän tässä kuitenkin puhekielistä sanaa netti, vieläpä pienellä ännällä. Sana sopii suuhuni ja näppäimistölleni paremmin kuin mahtipontinen Internet.)

Käynnistän koneen ensimmäistä kertaa uudessa kodissa oikolukeakseni loppuun yhden novellin käännöksen, joka ilmestyy seuraavassa Spinissä.

Koneeni ehdottaa useita langattomia verkkoja, joista valita. Vaikka olen päättänyt olla ilman nettiä enkä edes haluaisi surffata ilmaiseksi jonkun naapurin verkkoyhteyden siivellä, huomaan tarkistavani toiveikkaasti, olisiko jokin yhteyksistä suojaamaton. Ei ole.

Spinin on suomenkielinen lehti, mutta seuraava numero julkaistaan poikkeuksellisesti englanniksi. Se tulee painosta Finncon-Animeconin alla. (Haluaisin lisätä yllä olevaan Spin-sanaan linkin sekä Spinin että Finncon-Animeconin kotisivuille. Pitää muistaa lisätä ne siinä vaiheessa, kun siirrän tämän tekstin tikulta WordPressiin.) (Tässä: Spin ja Finncon-Animecon.)

Finncon-Animecon kokoaa scifi-, fantasia- ja animeharrastajia Turkuun 15.–17.7. (Äh, myös päivämäärät pitää muistaa tarkistaa, kunhan pääsen nettiin. Olen ihan avuton ilman ”referenssiteostani” eli kaikkea tietoa, mitä verkosta löytyy.) Finncon on lajinsa suurin tapahtuma Euroopassa.

Englanninkielinen Spin tarjoaa tapahtumakävijöille vilkaisun suomalaiseen spefin eli spekulatiivisen fiktion maailmaan. (Tähänkin haluaisin linkin! Linkittäminen on niin helppoa. Ilman linkkejä joutuisin – hui olkoon, kuinka työlästä – käyttämään aivojani, selittämään asiat itse ja kehittymään kirjoittajana. Parempi siis linkittää, jotten joudu ulos mukavuusalueeltani.) (Tässä: eräs spefin määritelmä suomeksi ja laajempi artikkeli englanniksi.)

Lehteen painetaan kaksi suomalaista novellia englanniksi käännettyinä sekä hiukan suomenkielistä sarjakuvaa, niin ikään englanniksi. Oikolukisin toista novelleista nytkin, ellen istuisi tässä ihmettelemässä netittömyyttäni. Täytyy tarttua toimeen, jotta voin lähettää valmiin tekstin päätoimittajan sähköpostiin illalla siivousreissun yhteydessä.

* * * * *