Tukholma on hurmannut minut. Mikään muu ulkomainen kaupunki ei ole onnistunut houkuttelemaan minua takaisin yhtä monta kertaa kuin se.
Tukholma on minulle tuttu, mutta silti se on tarpeeksi vieras ja tarpeeksi ulkomailla. Sieltä löytyy se erityinen, innostunut elossa olemisen tunne, joka kotikaupungin arkisilta kaduilta usein puuttuu.
Tutustuin ja ihastuin Tukholmaan oikeastaan vahingossa.
Töissä oli kehityskeskustelu. Jotain sanottavaa oli keksittävä. Tulin sanoneeksi, että voisin lähteä työntekijävaihtoon Tukholmaan.
Alle vuoden kuluttua siitä – keväällä 2013 – puksutin Silja Linella lahden yli ja asetuin vuokralle erään ruotsalaisen kollegani asuntoon Södermalmille. (Kollega itse oli kätevästi samaan aikaan työntekijävaihdossa Suomessa.) Kävin päivisin töissä. Iltaisin ja viikonloppuisin hioin Maailmanhistorian pahimpia erehdyksiä painokuntoon.
Parvekkeeltani aukesi kesäyö:
Katselin taivasta ja tuumailin: tämähän on mainio kaupunki.
Olen sitä mieltä edelleen.
Tällä viikolla pääsin intoilemaan Tukholmasta muuallakin kuin täällä omassa blogissani. Kirjoitin Nörttitytöt-blogiin Tukholma-vinkkejä. Sain ympättyä postaukseen ikisuosikkini Östasiatiska museetin eli Itä-Aasian museon. Lisäksi mukaan pääsivät trooppinen Fjärilshuset-perhostalo ja Vikingaliv-viikinkimuseo, joissa kävin ensimmäistä kertaa tämän vuoden elokuussa.
Marraskuu on pimeydessään jylhä ja juhlava, mutta minuun on silti viime päivinä ryöminyt kaipuu Tukholmaan. Sinne on päästävä vielä uudelleen – ellei asumaan niin ainakin käymään.
Kun nyt olen suomentanut peräti yhden teoksen, olen tietenkin suomentamisen rautainen asiantuntija. Päätin kertoa teillekin, arvoisat lukijat, kuinka suomennos syntyy. Näillä ohjeilla sinäkin voit suomentaa kirjan talvessa!
Ohjeiden edellinen osa loppui cliffhangeriin. (Ei, tälle on varmasti jonkin suomenkielinen ilmaus. Uusi yritys…) Edellisen osan loppu jäi jännittävällä tavalla avoimeksi. Suomennos jäi muhimaan kustantamon hellään huomaan, ja suomentaja itse muutti Ruotsiin.
Miten suomennoksen vaiheet jatkuvat?
Maaliskuu. Kustannustoimittaja kuittaa suomennoksen tulleen perille. Jos sähköposti alkaa sanoilla ”olet tehnyt todella hyvää työtä”, olet varmaankin tehnyt hyvää työtä. Ole tyytyväinen itseesi, olet sen ansainnut.
Huhtikuu. Koska me kääntäjät teemme työtä kielten ja kulttuurien välissä, tekee ehdottomasti hyvää asua välillä ulkomailla. Kun kirjasuomennoksen ensimmäinen versio on valmis, on hyvä aika muuttaa maasta. Esimerkiksi Tukholma on oivallinen matkakohde. Siellä on merta ja historiaa joka puolella. Bussen går till Slussen, ja Gamla stanista löytyy scifi-kauppa. Talvi, Suomi ja suomennos tuntuvat etäisiltä asioilta. Merentakaisilta. Nyt ollaan eri aikavyöhykkeellä ja eri vuodenajassa.
Gamla stan sijaitsee aivan Tukholman sydämessäGamla stanin scifi-kauppa, siellä on suomentajan hyvä olla.
Kustannustoimittaja muistuttaa merentakaisista asioista kommentoimalla suomennosta sähköpostitse. Pohditte itävaltalaisen paronittaren nimen kirjoitusasua ja operaatio Barbarossan tavoitteita. Pyrkivätkö natsit tuhoamaan Neuvostoliiton armeijan vai koko sosialismin? Vai kenties molemmat?
Huhtikuun lopussa käännös taitetaan. Kustannustoimittaja tulostaa taitetun version luettavaksesi. Kannattaa kutsua ystäviä kylään Tukholmaan, sillä voit pyytää kustannustoimittajaa postittamaan paperinivaskan ystävällesi ja ystävää raahaamaan sen laivalla lahden yli. Tämä on suositeltavaa varsinkin, jos epäilet, ettei tuloste mahtuisi sisään pienestä ruotsalaisesta postiluukustasi.
Asioilla on tärkeysjärjestys: jos ystävät tuovat sekä suomennoksesi että Fazerin sinistä, suklaa on avattava ensin.
Toukokuu. Käy suomennoksen kimppuun vasta, kun ystäväsi ovat palanneet ”suomenlaivalla” takaisin Suomeen. Suomennos näyttää jo oikealta kirjalta, vaikka se onkin vain sitomaton läjä aanelosia. Kuvat ovat paikallaan, samoin kuvatekstit.
Taitettu korrehtuuri näyttää jo kirjalta
Oman käännöksen lukeminen voi olla jännittävää. Muuttokiireiden vuoksi et nimittäin ole ehtinyt lukea sitä sitten helmikuun. Käy kuitenkin rohkeasti toimeen – korrehtuuri kauniiseen käteen, punakynä toiseen ja teekuppi kolmanteen. Saatat jopa huomata, että kököksi pelkäämäsi käännös onkin ihan mainio.
Suomennoksen oikolukijan tärkeimmät työvälineet
Pane viimeiset pilkut paikalleen, oikaise viimeiset hassut sanajärjestykset ja lähetä viimeiset kommenttisi kustannustoimittajalle. Lopuksi voitte vielä palata pohtimaan itävaltalaisen paronittaren nimen kirjoitusasua – ja itse kirjan nimeä.
Olet saattanut keksiä talven kuluessa suomennoksellesi lempinimen. Vaikkapa Hissamokat tai jotain muuta lennokasta. Kustannustoimittaja ei todennäköisesti kelpuuta lempinimeä vaan haluaa kirjan kanteen jotain uskottavampaa.
Esimerkiksi Maailmanhistorian hirveimmät päätökset.
Se kuulostaa kyllä hiukan paremmalta.
Elokuu. Muuta takaisin Suomeen. Illat pimenevät, kaupungin valot heijastuvat Aurajoen tummasta pinnasta, ilmassa tuntuu rapujuhlien tuoksu.
* * *
Toisin sanottuna, arvoisat lukijat,Maailmanhistorian hirveimmät päätökset ilmestyy syyskuussa Schildts & Söderströmsin kustantamana. Kirjan on kirjoittanut Ian Whitelaw ja suomentanut – toden totta! – allekirjoittanut.
Jos tie kadotukseen on päällystetty hyvillä aikomuksilla, niin tie totaaliseen katastrofiin on päällystetty hyvillä suunnitelmilla – jotka osoittautuvat suutareiksi. Kerta toisensa jälkeen ihmiskunta on onnistunut hankkiutumaan liemeen hyvässä uskossa omaan erinomaisuuteensa. Siksipä Maailmanhistorian huonoimmat päätökset kaipasi jatko-osaa. Käsittelemättä kun olivat muun muassa Aleksanteri Suuren tuho, Inkojen kohtalonhetket ja Henrik VIII:n naimakaupat, Versailles’n rauhansopimus ja Vietnamin sota. Lisäksi teos valottaa lukuisan vähemmälle huomiolle jääneen historian käänteen taustoja tinkimättömästi, selkeästi ja mukaansatempaavasti.
Lähihistoriasta mukaan ovat päässeet tai joutuneet muun muassa YK:n epäonnistuminen Ruandassa, Meksikonlahden öljykatastrofi – ja kyllä, euron kehittäminen. Hirveiden päätösten lisäksi kirjassa esitellään myös ihmiset päätösten takana sekä heidän vaikuttimensa. Kovin usein ylpeys käy lankeemuksen edellä.
ISBN 978-951-52-3111-6 / Alkuteos More of History’s Worst Decisions / Suomentanut Jenni Perälä / Kustantajan hinta 32 € / ilmestyy syyskussa / 90
* * *
Päivitys 1.10.2013 – Sittemmin paljastui, että kirjan nimi on Maailmanhistorian pahimmat erehdykset. En tiedä, missä välissä nimi vaihtui. Ehkäpä luin tietämättäni kirjallisuusluettelon vanhaa versiota. Nyt se on joka tapauksessa julkaistu ja minäkin sain tekijänkappaleita.
Hej på er igen! Kirjoitan tätä Tukholmassa. Muutin tänne kolmeksi kuukaudeksi töihin työnantajani pääkonttoriin. Pääsen nauttimaan täkäläisten kollegojen seurasta, tutustumaan Tukholmaan ja rapsuttelemaan ruostetta ruotsistani. Jag är helt hänförd!
Blogissa on ollut alkukeväällä hiljaisuus. Virtuaalinen pöly on laskeutunut ja virtuaalisen neulan olisi voinut kuulla putoavan. Suomensin talven aikana kirjan. Käänsin siis päivällä toimistolla, minkä jälkeen kipitin kotiin ja aloin suomentaa. Bloggaaminen jäi vähän vähemmälle.
Kirja on pisin ja laajin teksti, jonka olen kääntänyt. Tällä hetkellä suomennos on kustannustoimittajan luettavana. Odottelen sitä takaisin kommenttikierrokselle. Tässä odotellessani olen yrittänyt olla ajattelematta koko asiaa (mikä on onneksi ollut helppoa, koska ulkomaille muuttamisessa on ihan tarpeeksi ajattelemista).
Nyt päätin kuitenkin ajatella asiaa vähän teidän lukijoiden iloksi ja kertoa, miten suomennos eteni syksyn ja talven aikana. Olenhan nyt suomentamisen rautainen asiantuntija, kun olen kääntänyt peräti yhden teoksen! Näillä ohjeilla sinäkin voit suomentaa kirjan talvessa!
Elokuu. Kun kustantamosta soitetaan, sano kyllä, vaikka arvaat jo siinä vaiheessa, että et tule juuri näkemään talvella vapaapäiviä.
Lokakuu. Matkusta lokakuun alussa pariksi viikoksi lomalle Etelä-Koreaan. Onhan loman jälkeen koko talvi aikaa!
Tässä on Etelä-Korean kunniaksi kuva Soulista:
yö-Soul
Loka–marraskuu. Kun palaat Soulista, kääri hihat, ota kirja kauniiseen käteen ja ryhdy toimeen. Käy päiväsaikaan töissä ja käännä siellä enimmäkseen suomesta englantiin. Kun palaat illalla kotiin, naksauta aivot eri asentoon ja käännä englannista suomeen.
Kirja tuntuu loputtoman pitkältä. Ensimmäiset luvut kertovat ajoista ennen ajanlaskumme alkua. Viimeisissä luvuissa puhutaan 2010-luvusta. Matka nykypäivään on pitkä.
Työ etenee hitaasti. Kirjoittajan äänensävy ja tapa sanoa asiat on vielä vieras. Mitä kaikille piiiiiitkille ja polveileville virkkeille pitäisi tehdä? Pähkäile asiaa ääneen, kunnes kääntäjäystävä muistuttaa, että kirja ei ole kaunokirjallisuutta vaan popularisoitua tietokirjallisuutta. Kirjailijan taiteellisia tehokeinoja (eli niitä valtavan pitkiä virkkeitä) ei ole tarpeen toistaa suomennoksessa. Virkkeet poikki vain, jos se parantaa suomennoksen luettavuutta.
Totea, että ystäväsi on aivan oikeassa. Todennäköisesti sinua on vaivannut ensimmäisen suomennoksen aiheuttama kauhu, jonka vuoksi et ole uskaltanut näyttää tekstille, missä kaappi seisoo ja mistä virke katkeaa.
Seuraavat pari viikkoa voitkin ihmetellä, miksi tarvitsit toisen kääntäjän rohkaisua ennen kuin uskalsit katkoa kirjoittajan virkkeitä. Olethan sentään opiskellut kääntämistä yliopistossa. Kyllä sinulla pitäisi olla asiantuntemusta (ja kanttia) tehdä tyylillisiä päätöksiä ihan omin päin.
Joulukuu. Suomentaminen sujuu paljon paremmin. Kirjoittajan tyyli alkaa käydä tutuksi, mikä helpottaa kääntämistä. Käännä jokaisena arki-iltana ja lauantaisin, vaikka kuinka väsyttäisi. (Jos et käännä, tunnet olevasi lusmu.) Pimeys antaa onneksi tekosyyn nököttää epäsosiaalisesti kotona kääntämässä.
Kirja on edelleen pitkä kuin nälkävuosi. Melkein jokaisessa luvussa soditaan. Viattomien päitä putoilee oikealla ja vasemmalla.
Ota läppäri ja muistiinpanot mukaan joululomalle, jotta voit kääntää sukulaisten nurkissa samalla, kun sulattelet jouluruokia. Julista jouluaatto lomapäiväksi äläkä käännä riviäkään. Nauti vapaapäivästä, sillä se jää ainoaksi. Joulupäivän aamuna heräät nimittäin viideltä, koska päässäsi takoo ajatus kääntämättömistä sivuista. Aamun tunnit ovat pitkät ja hiljaiset, ja puoleenpäivään mennessä ehdit hyvin tehdä kokonaisen päivän työt.
Sukulaisista on hyötyä. Kysy armeijassa uransa tehneeltä sukulaiselta esimerkiksi, mitä eroa on tykeillä ja kanuunoilla. Ja mitä niillä ammutaankaan – kuulia vai kranaatteja? Koska kranaatit kehitettiin? Mikä olisi hyvä suomenkielinen vastine termille ”paramilitary”?
Iltayöllä voit pitää tauon ja käydä lykkimässä potkukelkkaa kuun valaisemalla maantiellä. Pakkasta on vain parikymmentä astetta; oivallinen sää!
Tammikuu. Varoitus: vuodenvaihteen tällä puolella kalmanlinja eli kirjan deadline tuntuu olevan paljon lähempänä. Vedä syvään henkeä. Muista suhtautua asioihin positiivisesti: enää kaksi kuukautta jäljellä!
Joku saattaa kysyä, mitä tapahtuu, jos suomennos ei valmistu määräpäivään mennessä. Tällaisiin kysymyksiin on tietenkin vain yksi vastaus: kyllä se valmistuu, koska ei ole muuta vaihtoehtoa.
Jos tekemistä ei ole tarpeeksi, voit alkaa järjestellä muuttoa Tukholmaan.
Lähdeteosten tarve on akuutti. Käy lainaamassa kirjoja kaupunginkirjastosta. (Varo liukastumasta paluumatkalla. Painava repullinen kirjoja saattaa tehdä tepposet liukkaalla suojatiellä.) Lähikirjastollasi saattaa olla yläraja sille, miten paljon kirjoja saat lainata. Esimerkiksi viisikymmentä. Mutta ei huolta! Jos pyydät kauniisti, mukava kirjastovirkailija saattaa rajoituksesta huolimatta lainata sinulle muutaman ylimääräisen kirjan.
Läjä lähteitä
Helmikuu. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa ilmoittaa ystäville ja perheenjäsenille, että et aio nähdä ketään ennen maaliskuuta. Kun sosiaalinen elämä on katkolla, voit kaikessa rauhassa istua kaikki illat kotona kääntämässä. Kirja on edelleen pitkä kuin nälkävuosi, mutta työ sujuu reippaasti. Joskus iskee flow, jolloin jo suomennoksen ensimmäinen versio on hyvää, kaunista suomea.
Ystävistä on valtavasti tukea (vaikka et ehdikään nähdä ketään, koska iltaisin olet aina kotona suomentamassa). Älä unohda olla kiitollinen!
Lue suomennos vielä kerran läpi. Todennäköisesti suomennos ei ole läheskään niin kökkö, kuin pelkäsit. Olet ehtinyt unohtaa alkupuolen luvut, joten voit lukea käännöstäsi kuin uusin silmin. Heiluta punakynää säälimättä.
Helmikuun viimeinen päivä. Deadline. Lähetä suomennos kustantamoon. Send-nappulan klikkaaminen tuntuu pieneltä äänettömältä maanjäristykseltä. Istu loppuilta sohvalla ja yritä tajuta, että palautit suomennoksen.
Aluksi tunnet olosi aivan käsittämättömän hölmistyneeksi. Seuraavana päivänä iskee niin suuri huojennus, että jaloistasi tulee spagettia. Voittajafiilis ehtii paikalle vasta seuraavalla viikolla.
(Jatkuu seuraavassa numerossa…) (…eli sitten, kun kustantamo lähettää suomennoksen takaisin viimeisteltäväksi.)
Kielen päällä 